Uskottava se on, tämä blogi hiipuu hiipumistaan... Saatan antaa sille lopullisen kuoliniskun jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin tilannetiedotusta Myrskyn korvasta, olkaapa hyvät, te rakkaat lukijani - ehkä teitä vielä pari kolme on jäljellä!

Tänne kuuluu hyvää. Kersojen koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Aluksi olin sydän syrjälläni seiskaluokkalaisen takia, kun pelkäsin että häntä aletaan kiusata - poika on hiljainen ja rauhallinen ja hyväkäytöksinen, eivät varsinaisesti mitään kovin arvostettuja ominaisuuksia murrosikäisten keskuudessa, ja muutaman päivän ajan hänelle huudeltiinkin joidenkin oppilaiden taholta kaikenlaisia asiattomuuksia. Mutta, uskokaa tai älkää, sitten se loppui. Poika on saanut olla rauhassa, ja sanoi tykkäävänsä yläasteella olosta - menee aamuisin mielellään kouluun, ottaa vastuuta läksyistään jne, oli hankkinut TET-harjoittelupaikankin Tokmannilta. Phew! Toivottavasti kaikki jatkuu hyvin.

Minä vaihdoin viime viikolla jakopiiriä. Alku oli hankalaa, sompailin sysipimeässä mäkisellä ja mutkaisella omakotialueella ja olin ihan pulassa jakolistani kanssa, joka on aika sekavaa luettavaa, mutta niin vain selvisin siitäkin, ja nyt piiri on jo tullut tutuksi ja siis huomattavasti helpommaksi. Se reitti on itse asiassa aika kiva - sellainen haasteellinen, ja siellä näkee paljon jäniksiä ja kissoja. Ja ihmisten puutarhoista leijailee nenään ihana omenien tuoksu. Ja mikä parasta: ei kerrostaloja! Ihan jees.

Eilen oli kunnan 150-vuotisjuhla, olin siellä kolmen nuorimman tenavan kanssa. Esiinnyttiin näytelmässä, siis sellaisessa perinnekuvaelmassa, jossa oli kahdeksan kohtausta 1800-luvun lopulta tähän päivään. Meni aika komeasti, oltiin tosi tyytyväisiä itseemme koko näyttelijäkaarti. Meidän poika vähän suri takelteluaan yhdessä repliikissään, mutta se nyt oli pientä, ja sellaista sattuu jokaiselle näyttelijälle joskus - "Mä feilasin!!", murehti poika vielä illallakin, mutta eiköhän aika paranna haavat... Tehtiin muuten tosi intensiivisesti hommia sen näytelmän kanssa, ja se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, ohjaaja nimittäin oli ammattilainen ja selvästikin tiesi mitä teki. Ja taas ollaan yhtä teatterikokemusta rikkaampia. :) 

Huomenna on evakkokirjan julkkarit!! Olen jo nähnyt kirjan, se on komea ja kiiltävä, ja sisältö sellainen kuin pitääkin. Jes! Huomenissa menen siis ensin eskarilaisen vanhempainiltaan ja sieltä suoraan julkistamistilaisuuteen, jänniä aikoja tässä elellään... Aloitin jo seuraavankin tilaustyön, yhden historiikin, siihen saa uppoamaan pari kuukautta ihan kevyesti.

Jaha, tokaluokkalainen tuli koulusta. Maanantaisin ulko-ovi käy tunnin välein, kun porukka palaa opinahjoistaan - ensin puoleltapäivin tokaluokkalainen, yhden jälkeen eskarilainen, kolmasluokkalainen kahden maissa ja kolmen tienoilla sitten yläasteelainen. Menen tästä tarkistamaan tokaluokkalaisen matikanläksyjä, morjens vaan! Pistäkäähän kamut viestiä, jos satutte käväisemään blogissani...