No okei, tunnustan: katsoin eilen Suomen kovaäänisimmän kotiäidin perheestä tehdyn ohjelman, pahansuopa tirkistelijäluonne kun olen. Odotin kunnon viihdepläjäystä - ja hämmennyin kun ohjelmassa olikin ahdistava ja masentava perusvire. Ohjelmaa katsoessa tuli kummallisen surullinen olo. Tai siis välillä suretti, ja suurimman osan aikaa tylsistytti -  natisevalla äänellä kaikesta valittavan naisen mielipiteiden kuunteleminen oli äärimmäisen pitkäveteistä hommaa. Huonoa viihdettä! Olisi pitänyt liittyä miehen seuraan, katseli alakerran telkkarista Teemalta Hamletia.

Oli sillä mediaperheellä (hah!) kyllä kauniin raitainen kissa. Ja viisivuotias - Bambi-fani henkeen ja vereen - bongasi perheen lastenhuoneesta Bambi-lakanat ("Bambi-lakanat! Äiti, noilla on Bambi-lakanat!!!"). Jooh... ei kyllä käy niitä poikia kateeksi, oli sitten Bambi-lakanat eli ei. Minkähänlainen olisin, jos olisin samanlainen kuin sen perheen äiti? Tai jos äitini olisi ollut samanlainen? Voi varjele.

Nyt päivän töihin. Maanantaita!