...tai ihan kuka vaan sieltä terveyskeskuksesta. Olen tänään yrittänyt saada itselleni lääkäriaikaa, mutta se ei taida onnistua - täällä ei saa kuin akuuttiaikoja, ja kilpirauhaskontrollini ei ihan akuuttitapauksen kriteeriä taida täyttää. Kun äsken soitin terveyskeskukseen, langan toisessa päässä oleva hoitaja pähkäili ja huokaili ja yritti saada minulle aikaa (ja siinä odottaessani onnistuin kuulemaan irrationaalisen keskustelunpätkän poliisikoirista, toiset hoitajat siellä juttelivat - tuli ihan outo salakuuntelijaolo) ja sanoi viimein soittavansa minulle kun kysyy ensin lääkäriltä pitääkö lääkitystäni nostaa. No ok, ei tuonne pakkaseen oikein huvittaisi lähteäkään.

Aamu oli taas kylmä ja lehdet myöhässä mutta oli sentään upea kuutamo. Kuu, melkein täysi, roikkui matalalla ja oli väriltään kypsän keltainen. Ihana! Kuu on aina ollut minulle tärkeä, varsinkin kasvavasta kuusta saan ihan selkeästi voimaa. Jo alle kouluikäisenä istuin pitkät tovit ikkunassa kuuta katselemassa.

Ja nyt siirryn katselemaan kahvimukiani, on aika aamukahvin. Torstaita kaikille!