Teinivampyyri (siis -dracula) päättyi viime viikolla, ja sekös lapsia ja minua harmittaa kun seurasimme sarjaa tiiviisti. No onneksi meillä on lohtunamme neitivampyyri, meidän isompi tyttö. Tiedättehän te eskarilaiset - yläetuhampaat puuttuvat, ja hymyillessä kulmahampaat näkyvät selvästi molemmin puolin pudonneiden maitohampaiden jättämää aukkoa. Näky on veikeä! Eilen huomasin, että tytölle on alkanut kasvaa kaksi vankkaa rautahammasta niiden tippuneiden maitohampaiden tilalle, oudolla tavalla haikeaa. Eräänä päivänä tyttö selitti tohkeissaan jotain veljilleen, johon toinen vastasi osuvasti (ja aika myrkyllisesti): "Ai niinkö, nököhammas". Osuvasti lohkaistu, pakko myöntää, kun toisella ei ollut etuhampaita ollenkaan...

Se on sitten maanantai taas. Mieheltä loppui kesäloma, lapset lomailevat vielä kaksi viikkoa. Minulla on suurin osa lomastani (neljä viikkoa!) vielä pitämättä, pidän sen syys-lokakuussa. Tänään oli vapaapäivä, oli ihanaa nukkua. Eilen sattui hauska juttu töissä; olin ihan kierroksen loppupuolella viemässä lehtiä yhden rivitalon laatikoihin, ja ajoin autoni sellaisen kummallisen vaaleanpunaisen pakettiauton viereen. Pakun sivuovi oli auki, ja siellä istui humalainen ukko. Kävimme seuraavan keskustelun:

Ukko: "Laita käsijarru päälle ettei auto karkaa!" Minä: "Se on päällä." Ukko: "Anna yks lehti." Minä: "E." Ukko: "Sä teet tosi raskasta työtä. Yötyötä. Tosi raskaita töitä." Minä: "Joo, öitä ja töitä..." Ukko: "Tsemppiä!!!" ja näytti minulle tarmokkaasti peukkua. Minäkin näytin ukkelille peukkua ja ajoin tieheni. Ja olin iloinen koko päivän! Pienestä sitä ihminen tulee hyvälle tuulelle...