Kiireinen päivä tiedossa. Kymmeneltä parturiin viisivuotiaan kanssa. Mitähän siitäkin tulee... minua leikellään ja värjätään, ja viisivuotias tappaa aikaa parhaansa mukaan. Pitää varata mukaan palapelejä ja värityskirjoja ja eväitä jne jne että saan tytön viihtymään. Huoh.

Illalla kenraaliharjoitus! Ajatukset kiertyvät jatkuvasti lauantain juhlakonserttiin, tällä hetkellä mitään muuta ei oikeastaan mahdu mieleen.

Eilinen oli kiva! Aamulla heräsin kokonaista kolme kertaa - ensin kolmelta töihin, sitten puoli kahdeksalta laittamaan tenavat koulutielle ja kun mies vei pienimmän kerhoon, menin uudelleen nukkumaan ja nousin vasta kymmeneltä. Oli ihana nukkua kaikessa rauhassa, kun talo oli ihan hiljainen. Ensi keskiviikkona sama uusiksi!

Kun hain tytön kerhosta suuntasimme kirpparille, ja sieltä löytyi valtaisa kasa hyviä lastenvaatteita hämmentävään 8,70 euron hintaan. Vakiokirpputorini on hauska, se on päihdekuntoutujien päivätoimintana ylläpitämä ja sieltä löytyy aina ystävällisen palvelun lisäksi vaikka mitä. Ja se kamojen hinnoittelu on ihan omassa sarjassaan - oikeasti, mikä ihmeen 8,70? Miksei kahdeksan euroa? Tai yhdeksän, tasasumma joka tapauksessa? Mutta myönnän, että tuo hinnoittelupolitiikka on osa paikan viehätystä.

Iltapäivällä puin lapset hienoiksi ja itseni ihmismäiseksi, ja lähdettiin appiukon yhdeksänkymppisille, jossa vierähtikin useampi tunti. Oli ihan älyttömän mukavaa! Miehen sukulaisia oli kiva tavata ja ruoka oli hyvää... ja päivänsankari viihtyi ja jaksoi hyvin juhlia. Miehen isä on ikäisekseen tosi hyväkuntoinen, mikä on tietysti erittäin hyvä asia.

Niin, ja pitää vielä omiaan kehua kun kerran aihetta on: lapset käyttäytyivät hienosti. Ovathan ne tietysti jo isojakin, ei tuo viisivuotiaskaan enää kohella päättömästi.

Joopa... nyt juon kahvit ja soitan huilua ja sitten onkin aika rynnätä pää kolmantena jalkana parturiin. Päivänjatkoa!