Hengissä ollaan - kiitos tsemppaamisesta ja komppaamisesta ja voinnin kyselemisestä, Susis, Reine, Sari ja Viljonkka! Lämmitti mieltä.

Jep, kovaa kuumetta ei kauaa kestänyt, perjantaina enää lämpöilin ja olin jo kovasti toipumaan päin. Ehkäpä tämä oli jotakin muuta kuin sikaa, se käsittääkseni kaataa petiin useammaksi päiväksi. Tai sitten minulla on niin rautainen kunto, että se selätti sikapöpön tuosta vaan... epäilen kuitenkin, että sika vielä odottaa tulemistaan tähän talouteen. Miehellä oli eilen kuumetta. Minulla on edelleen yskä, ollut jo melkein kuukauden. Miksi se ei jo parane?!

Se tautiasioista ja sitten muihin juttuihin... paitsi että hetkinen, tänne ei kuulu mitään! Pitää oikein miettiä: no eilen pihalla oli iso sammakko. Kersat ovat yhtäkkiä innostuneet pyöräilystä, ajelevat pihassa kaiket illat ja yrittävät siinä sivussa opettaa viisivuotiastakin ajamaan. Mustelmilta ja ruhjeilta ei ole vältytty, mutta ne eivät tahtia haittaa. Lauantaina tein ihanaa kanabarbequepizzaa, se katosi pelliltä hujauksessa. Ja minulle soitettiin lähikaupungista, sikäläisestä soittokunnasta kyseltiin neuvoja historiikin tekoon. Eivät kuitenkaan teetä sitä minulla, aineisto on jo kasassa ja kirjoitustaitoista väkeäkin porukasta löytyy.

Eilen tartuin vihdoinkin Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjaan ja se vei ihan mennessään. Olisin lukenut koko kirjan yhdeltä istumalta jos olisin pystynyt mutta kun piti välillä kokata ja huoltaa tenavia ja kuumeista ukkoa jne - joskus perhe tosiaan haittaa lukemista, edellisen kerran niin kävi Harry Potterin viimeisen osan kanssa. No kuitenkin, kirjasta on ilahduttavasti vielä kolmannes jäljellä ja sen hotkaisen tuossa kohtapuoliin, jos viisivuotias antaa minun lukea rauhassa. Lisbeth Salander on kiehtova hahmo, ja koko kirja on jotenkin tosi koukuttava. Älkää paljastako loppuratkaisua!

Lähdenkin tästä blogikierroksen jälkeen lukemaan... Hyvää elokuun viimeistä kaikille!