...sataa meinaan melkein pyryttämällä tuota lunta. Näin maaliskuussa alkaa pikkuhiljaa odotella vesisateita laittelemaan kevättä alulle... Tänään töissä muuten rynnin kierrokseni läpi alle kahden tunnin, melkoinen saavutus talvikelillä. Ja tähän aikaan kuusta.

Kampesin äsken vitosluokkalaisen koulutielle ja nyt pitäisi mennä keittämään kahvia, että jaksaa taas kirjoittaa. Tämä loppurutistus ennen kirjan taittoon ja painoon menoa on yhtäaikaa kamalaa ja ihanaa - ei oikeastaan enää yhtään jaksaisi hioa ja säätää ja toisaalta tietää että kun nyt vaan sinnikkäästi pakertaa, niin kohta sen helkkarin kirjan saa pois käsistään... Ja mielialat vaihtelevat jatkuvasti: välillä teksti tuntuu suorastaan häikäisevän hyvältä, seuraavassa hetkessä vajoan pohjamutiin murehtimaan sitä, kuinka olen ihan hakoteillä sen kirjani kanssa.

Eilinen meni kirjoittaessa. Ja lapsia patistaessa/ kannustaessa. Välillä saa revetä moneksi kun on monta lasta - eilenkin kokkasin kanakastiketta, neuvoin pianolla Telemannia tapailevaa vitosluokkalaista, kehuin eskarilaisen sävellystä (oli saanut soitonopettajaltaan tehtäväksi kirjoittaa sävellyksen - mätki siis ennakkoluulottomasti nuotteja viivastolle ja hihkui ja näppäili sitä sävellystään, joka kuulosti siltä kuin jollain ekspressionistilla olisi ollut tosi huono päivä), seurasin sivusta kun viisivuotias pelasi itsekseen Dominoa ja tokaluokkalainen piirsi pikkutarkkaa kuvaa kenraali Grievousista. Ja tietenkin kaikki tämä tapahtui samanaikaisesti.

Kuulostipa idylliseltä... yleensä meillä kyllä joku raivoaa ja tappelee ja marisee ja kaataa mehulasinsa ja astuu kissan hännälle eikä tee läksyjään viidennenkään kehotuksen jälkeen. Ja kaikki tämä tapahtuu myös samanaikaisesti!

Joopa. Nyt kahville ja syventymään päivän tekstiin. Palaillaan, kamut! Ja Pirrelö, tervetuloa blogiini - olit jättänyt kommentin. Kävin vastavierailulla (ja viihdyin! Mukava blogi sinulla!). Yritin jättää kommentin mutta en osannut. Olen kyllä edelleen aika huono näissä jutuissa...

* * *

Äsken viisivuotias tuli kysymään minulta: "Äiti, mikä on Kaartin soittokunta?". Kerrankin osasin vastata.