Syksyistä. Aamulla maa oli kuurassa, nyt satelee. Kotoisaa. Vein äsken pienimmäisen kerhoon ja kävin kaupassa, oli hauska seurata miten kirkonkylä heräsi uuteen päivään. Aamut ovat jotenkin niin ihanan touhukkaita, kylällä on suorastaan vilkasta: koulutakseja, roska-autoja, töihin kiirehtiviä mattimyöhäisiä, virkkuja eläkeläisiä pyöräkelkkoineen...

Tokaluokkalainen on muuttunut potilaasta toipilaaksi. Eilen aamupäivällä hän oli vielä hirmuisen kipeä (makasi valkoisena ja surkeana sohvalla: "Mulla on tosi kumma olo", ja kuumemittari näytti melkein neljääkymmentä), mutta saatuaan tuhdin pläjäyksen Panadolia elpyi kuin ihmeen kaupalla ja oli jo illalla lähes oma itsensä. Vieläkin raakkuu ja rahisee, mutta on muuten eloisa ja terveen oloinen, eli huomenna kouluun.

Täällä lähistöllä on ollut maanantaina ja tiistaina joku ilmasotaharjoitus, hävittäjiä on lentänyt eestaas meidän talon yllä käytännössä koko ajan, iltapimeälläkin. Ei se ole oikeastaan haitannut, siihen on alkanut tottua. Tänään hävittäjien jylyä ei ole kuulunut, harjoitus varmaan päättyi jo. Tenavat niitä koneita bongailivat innoissaan, itsekin tuli ikkunasta kurkittua.

Ai niin, on ihan unohtunut mainita: maanantaina meidän pihassa oli kolme teertä. Hienoja! Enpä ole ennen teeriä tässä meidän tontilla nähnytkään, kerran keittiönikkunaan tosin lensi pyy ja taittoi niskansa, ja varmistettuani että se oli kuollut minä nyljin sen ja tein siitä kastiketta. Hetkeä ennen pyyraukan törmäystä olin istunut keittiönpöydän ääressä selailemassa Hesaria ja miettinyt mitä laittaisin tänään ruoaksi, joten yllätys oli melkoinen kun päivän pääateria lensi melkein suoraan lautaselle...