Olen aina luullut ymmärtäväni kissojen sielunelämää, mutta tämän nykyisen kanssa tekee tiukkaa. Ihan outo elukka - päästin kissan ulos aamulla ja keittelin ukolle ja itselleni aamukahvit, kun lapset oli patistettu taksille. Vilkaisimme keittiönikkunasta ulos ja olimme hotkaista kahvit väärään kurkkuun - siellä Pörrö istuskeli kaikessa rauhassa lintulaudan alla ja pari myyrää ja päästäisenpoikanen, jonka kuono oli tuskin tulitikkua paksumpi, kävivät hakemassa auringonkukansiemeniä ihan kissan käpälien vierestä. Minä luulin hankkivani taloon hiirikissan - ja sain kollin, joka hengailee jyrsijöiden kanssa. Maailma muuttuu, Alohomoraseni.

Olin aamulla marttojen hallituksen kokouksessa. En ole tainnut mainostaakaan että olen martoissa... lupasin järjestää syksyllä marttojen kummitusjuttuillan, kahvitellaan ja kertoillaan lapsuudesta tuttuja kummitusjuttuja ja ehkä kirjataan niitä ylös. Olen tällainen kaappikansatieteilijä... Marttatoiminta mielletään yleensä soseiden keittelyksi ja vertailuksi siitä kenellä on puhtaimmat keittiönkaapit, mutta voi se olla välillä vähän erilaistakin toimintaa - riippuu tekijöistä. Minulla on joskus aika sekoja marttaideoita, mutta väki on ennakkoluulotonta ja innostuu helposti, ja heistäkin on hauskaa välillä tuulettaa luutuneita mielikuvia.

Tekemistä riittää tällekin päivälle, joten morjens vaan, nyt pitää lopettaa kirjoittaminen ja häippästä hommiin. Mukavaa keskiviikkoa itse kullekin!