Kyllä sitä lunta eilen saatiinkin, voi herranjestas. Tenavat leikkivät ulkona useampaan otteeseen, mieskin meni ulos lumipyryyn - minä puolestani nökötin sohvannurkassa lukemassa Potteria ja syömässä suklaata salaa...

Osasin odottaa kamalaa työaamua, menin suorastaan synkällä mielellä nukkumaan, kun tiesin mikä minua aamulla odottaisi. Uaah, juutuin ensi töikseni nietokseen ihan omalla pihalla, kun peruutin autoa tallista. Jollain ihme apinanraivolla sain auton irti lumesta ja kurvailin suunnilleen umpihangessa kirkolle, jossa minua odotti ihana näky: monenkokoisia ja -näköisiä traktoreita ja auroja puskemassa lunta pois tieltä. Lohduttava ilmestys tuollainen lumiaura, sen nähdessään tietää ettei ole yksin ja saa apua, jos auto jämähtää hankeen.

Ihmeiden ihme - en juuttunut kertaakaan, vaikka kerrostalojen pihat olivat auraamatta. Läheltä piti -tilanteita kyllä oli useita... lehdet jaettuani ajelin lumisateessa kotiin ja kolasin pihan. Ja kun sain urakan valmiiksi pihaan ajoikin sitten lumiaura. Hyötyliikunta, paras ystäväni.

Se on muuten marraskuun viimeinen viikko menossa, ja jouluaattoon tasan kuukausi aikaa. Aivan mahtavaa! <3 Hyvää viikkoa kaikille!