Eiköhän tämä ole jo täälläkin aika paljastaa, eli: sanoin viime viikolla itseni irti. Vaihdan lennossa työpaikkaa, minua siis pyydettiin päiväpostin puolelle töihin ensi vuoden alusta. Otin paikan vastaan, ja syitä tähän ratkaisuun on monia - palkka kaksinkertaistuu, viikonloput ovat vapaat, ja töihin ei tarvitse herätä kuin vasta viiden jälkeen aamulla. Miettikää mitä luksusta sellaiselle, joka on tottunut heräämään joka aamu kolmelta! Tai tottunut ja tottunut, elimistö ei tunnu oikein tykkäävän aamuyöherätyksistä, monesti on aamuisin herätessä niin huono olo että ihan yököttää. Ei ehkä ole terveintä mahdollista hommaa siis ollut tämä aamulehtien jakaminen... Mutta arvatkaa jännittääkö mennä uusiin töihin. Miten ihmeessä selviän, kun pitää sompailla syrjäkylillä postin pakettiautolla, jossa on rattikin väärällä puolella. Pitäkäähän peukkuja.

Jestas, joulu on jo ovella. Kersat kärvistelevät koulunpenkillä tiistaihin asti, sitten pääsevät lomalle. Tai ei kai se enää tässä vaiheessa mitään kärvistelyä ole, kunhan chillailevat, tänäänkin kutosluokkalaisella pikkujoulut, maanantaina kolmasluokkalaisella jne. Eilen oli koulun joulujuhla, hyvät oli ohjelmat - ekaluokkalainen selviytyi loistavasti enkelin roolistaan, poikienkin esitykset menivät oikein mallikkaasti. Vähänkö taas itkeä pillitin -  ekaluokkalainen oli niin älyttömän suloinen ja viaton ja kaunis enkeli, tuli ihan mieleen joku Ilon Wiklandin kuvitus. Tytöllä oli valkoinen mekko ja höytyväiset höyhensiivet ja kuusenkoristenauhaa pään ympärillä sädekehän virkaa toimittamassa ja paljaat varpaat ja tyttö oli kerta kaikkiaan niin ihana näky että muistan sen varmaan lopun ikääni (ja jos en muista, niin on tämä meidän jouluenkeli ikuistettu myös kamerakännykän muistikortille vai-mikä-se-nyt-on). Jep, kivat olivat juhlat, paljon mukavia esityksiä.

Ekaluokkalainen palasi muuten leiriltään yhtenä kappaleena, perhettämme seurannut fikkarileirikirous on täten purettu. Ihan hyvä juttu.

Käväisin tässä viikolla tyttöjen kanssa Pohojammaalla isää moikkaamassa. Vietiin ja tuotiin lahjoja, käytiin Keskisellä siskon kanssa ja niin edelleen, kiva reissu. Nukun kotona aina älyttömän hyvin, mistähän sekin johtuu? Siellä on niin kiva mennä nukkumaankin - nytkin luin tytöille Marikkia ja sitten ne nukahtivatkin vuodesohvalle, minä nukuin siinä vieressä olkkarin nurkassa olevassa sängyssä. Isä kuorsasi kamarissa ja isän umpikuuro katti kömpi kukkatelineen alle nukkumaan, ja sitten me koko porukka koisasimme unia näkemättä aamuun asti. Oikein kotoisaa.

Olisinpa saanut nukkua tänä aamuna... vaan ei, kolmelta töihin lehtiä ja mainoksia jakamaan. Voi että oli kylmä, on ollut koko viikon! Reilut parikymmentä pakkasastetta ovat tuntuneet aika kestämättömiltä, olen aina ihan umpijäässä kun palaan kuuden pintaan kotiin. Ai niin, sain eilen ekan joululahjan, asiakkaalta siis: kahvipaketin, Pandan konvehtirasian ja kortin, joka oli osoitettu "aamuvirkulle varhaisjakajalle". Ilostuin!

Aamulla meillä kävi vieraita. Pari hyvää kamua, joiden kanssa aina silloin tällöin (vähän liian harvoin) tapaillaan. Pikkujoulut pyritään aina pitämään keskenämme, niin tänäänkin: kahviteltiin ja vaihdettiin pikkujoululahjoja ja höpötettiin. Ohjelmassa oli tietenkin myös opastettu kiertoajelu meidän uudessa vessassa. :)

Kohta voisi lähteä kylälle metsästämään pölypusseja, palauttamaan Maisa-videoita ja ostamaan tortillatarvikkeita. Mutta ensin halailen vähän aikaa kissaa, se potee käpäläänsä. En oikein tiedä mikä siinä on, vaihtoehtoja on kolme: Maanantaina keitin puuroa, ja kissa onnistui tietysti hyppäämään kuumalle hellanlevylle - tämä on todennäköisin vaihtoehto, polkuanturoissa ei tosin näy rakkuloita. Tai sitten kani on näykännyt kissaa jalkaan - en kyllä usko. Kolmas mahdollinen vaihtoehto on tämä: Pörröllä on tapana hengailla autotallin välikatossa, se pääsee sinne tikkaita pitkin, ja se on ehkä jotenkin livennyt alaspäin kiivetessään ja laskeutunut huonosti ja satuttanut tassunsa. Kattiparka! Se kerää sympatiapisteitä koko perheeltä istuessaan lattialla ja pitäessään käpälää ylhäällä kuin Lassie ikään entisajan elokuvissa. Muuten se voi kyllä hyvin, leikkii ja kehrää ja ruokakin maistuu vanhaan malliin, eli en ole sitä vielä kiikuttamassa lääkäriin. Jos se käpertyy nurkkaan kärsimään, niin sitten tietysti rynnätään pillit ulvoen eläinlääkärin puheille.

Vielä kiitokset edellisen postauksen kommentoijille, eli Susikselle, Leppikselle  ja Viljonkalle! Olette tärkeitä! <3