Jokasyksyinen ongelma: hiiret änkeävät meidän kanssa samoihin tiloihin heti kun ilmat alkavat kylmetä - tuntuu kuin siimahäntiä vilistäisi nurkissa ja komeroissa ihan perhekunnittain. Toissailtana alettiin virittää loukkuja, ja jo eilisaamuna lapset kerääntyivät eteiseen surkuttelemaan tiensä päähän tulleen silkkiturkin ympärille. Se ei kuitenkaan ollut talon ainoa hiiri, viime yönä rapina ja kipitys jatkui, eikä loukuista löytynyt aamulla ainuttakaan vainajaa. Taistelu jatkuu... harkitsen vakavasti kissan hankkimista.

Mahatauti jatkuu meidän huushollissa - viime yönä sairastui esikoinen. Minä puolestani sairastuin eilen, ja anoin saikkua tälle aamulle ja sainkin. Lehdenjako totaalisen vetelällä mahalla on ajatuksenakin karmea, saati käytännössä... Nyt alan olla kunnossa, huomenna töihin. Päätä kyllä särkee hullun lailla, mutta se johtuu kahvin puutteesta, en ole pystynyt kolmeen päivään juomaan kahvia.

Onpas hankala keksiä kirjoittamista... oli vähän rikkonainen yö sen mahavaivaisen esikoisen takia. Nyt voisi mennä pyykkäämään, ja jossakin vaiheessa pitäisi harjoitella ylihuomisen keikan ohjelmistoa. Ja kuskata porukkaa harrastuksiin, se on tiistai ja harrastuspäivä taas... Eli nyt hommiin, pysykää terveinä!

Niin, ja vielä suurkiitokset Pirjolle, mainion pikkuneidin äidille enkelipystistä! Arvostan kovasti! Sinä olet myös pystisi ansainnut.