Olen leijunut sunnuntaista asti ilmassa. Silloin oli sen meidän näytelmän ensi-ilta, ja meni kyllä komeasti. Näytelmän kirjoittaja oli matkustanut paikalle, ja tuli näytöksen jälkeen erikseen kiittelemään roolityötäni, oli kuulemma erinomainen ja juuri sellainen kuin hän oli hahmon kuvitellutkin olevan. Eilisessä maakuntalehdessä minua myös kiiteltiin oikein huolella, ja se vasta tuntuikin mukavalta - ihan oikean sanomalehden ihan oikea kriitikko kehui! Tänään sitten ryntäsin kuola valuen postilaatikolle hakemaan paikallislehteä, mutta voi, siinä minua oli kehuttu huomattavasti maltillisemmin... Ei kannattaisi odottaa leuhkana liikoja. No joo. Kyliltä on myös kuulunut mieltä ylentävää palautetta. Ensi-illassa oli vähän alle 400 katsojaa, sää suosi ja meillä näyttelijöillä ja toivottavasti katsojillakin oli kivaa. Ensi-illat ovat ihan parhaita! Sen jälkeen meillä oli tietysti karonkkakin, mentiin ravinteliin syömään pippuripihviä ja osa porukasta jäi vielä ottamaan kuppia, minä lähdin pitkin hampain kotiin, koska aamulla piti raahautua töihin. Heh, kun kurvasin työmaan pihaan kolmen jälkeen aamulla, siinä postin nurkalla huojui kolme kaveriani eli kaksi näyttelijää ja ohjaaja. He olivat tulleet auttamaan minua! Hauska yllätys, vaikka en antanutkaan kolmikon auttaa; heistä olisi ollut lehtinippujen etsimisessä ja pakkaamisessa huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä... Tulin kuitenkin iloiseksi kun pitivät minulle seuraa. Tykkään niistä.

Hei, kello käy ja pitää rynnätä olkkariin katsomaan kahvimuki kourassa Teinidraculaa. Ja sen jälkeen menen syöttämään matkoilla olevan ystäväni lampaita. Palailen!