...jep, ei tänne kuulu kummempia (ja silti kirjoitan tänne, mokomakin narsisti). Viikonloppu oli oikein kiva, lauantain palloilin kaupungilla ja ostin mm. pojille hupparit ja itselle Housut pois -elokuvan, ja loppupäivän ihan vaan löhöilin. Sunnuntaina mies taittoi kirjan, ja hyvä tuli - oikolukija 1 sai kirjansa sähköpostilla ja kehui kovasti, korjattavaa ei juuri ollut. Oikolukija 2 kurvasi äsken pihaan ja haki paperiversion (ja toi paketillisen suklaatuutteja, viisivuotias oli mielissään), nyt jännitän että mitähän tämä tarkka mies tekstistä sanoo... Eiköhän se viimeistään huomenna selviä.

Aamu oli töissä ihan normaali, tällä kertaa en törmännyt porrastasanteella kalsareissa kuorsaaviin ukkoihin enkä raivohulluihin pystykorviin. Ihan jees. Tulin ennen kuutta kotiin, oikaisin miehen ja kehräävän kissan viereen ja ponkaisin seitsemän jälkeen taas ylös lähteäkseni terveyskeskukseen kilppariverikokeeseen. Melkein tunnin siellä sai istua odottelemassa, aika kyllä kului mukavasti ikäihmisten kanssa joristessa.

Nyt kun sain kirjan valmiiksi elämä tuntuu yhtäkkiä kauhean väljältä - ei deadlinea häälymässä pahaenteisesti kaiken yllä, ei sitä älytöntä pusertamista. Taidan täyttää tätä tyhjiötä imuroimalla. Nähdään!