Otsikosta selviää, mitä täällä Myrskyn korvassa on viikonloppuna tehty. Norovirus iski koko porukkaan, ja loput arvaattekin. Miettikää: neljä lasta ja minä oksennetaan vuoronperään ja ukko yrittää viimeisillä voimillaan pitää huolta koko porukasta - kipeä oli hänkin, mutta pääsi kuitenkin vähän vähemmällä kuin me muut. Jestas mikä kokemus! Jälleen ylpeys kävi lankeemuksen edellä: juuri ennen taudin puhkeamista ehdin leuhkia jollekin miten meidän perheessä ei ole ollut mahatautia neljään-viiteen vuoteen... Joops. Kun tauti vähän hellitti, porukka simahteli sohville ja telkkarin eteen, joka puolella oli nukkuvia tai ainakin nuokkuvia ihmisiä. Itsekin nukuin useammat kolmen tunnin päikkärit, kun voimat olivat niin lopussa. Mutta nyt ollaan onneksi koko sakki taas elävien kirjoissa, koululaiset lähtivät aamulla opintielle, nuorimmainen kerhoon, mies töihin ja minä jatkan kohta evakkotarinoiden kimpussa. Puuh! Siunattu normaali, terve arki.

Tällä viikolla olisi ekaluokkalaisella yhden yön leirikoulu seurakunnan leirikeskuksessa, ja lauantaina voisi mennä norkoilemaan nuorisoseurantalolle, jossa valitaan näyttelijöitä kunnan juhlavuoden kunniaksi tehtävään juhlanäytelmään. Tenavia kiinnostaa, ja minuakin. Sitten on jälleen näitä normaaleja harrastuskuskauksia ja tietysti töitä. Ja koululaisilla on tällä viikolla paljon kokeita.

Ulkona on kaunista. Aurinko yrittää paistella, ja ilmassa kieppuu pieniä lumihiutaleita - kun auringonsäteet osuvat niihin näyttää siltä kuin taivaalta sataisi hopeaa.