Jos oli eilinen päivä kiireinen, niin hommaa riittää kyllä tällekin päivälle. Nyt on sentään vielä rauhallista, lojun täällä pyjamassa seuranani vain keittiön nurkassa lotiseva tiskikone, mutta kohta on rynnistettävä hakemaan pienin kerhosta ja lähdettävä esittelemään etanaista elämää ala-asteelle. Kotiloveikot vierailevat sekä vitos-kutosluokassa että tokaluokassa, vähän vaihtelua koulutyön ryydyttämille oppilaille.

Iltapäivällä vuorossa - yllätys, yllätys! - kuskausta, tokaluokkalainen menee kässäkouluun ja tytöt (ja minä kans!) synttäreille. Illalla ohjelmassa huiluoppilaan opetusta ja vitosluokkalaisen enkunkokeeseen kertausta... Siis vitosluokkalainen kertaa ja minä kuulustelen.

Eilen oli kivaa fysioterapiassa. Fysioterapeutti hieroi minua jumpan jälkeen, ja se teki selän lihaksille kyllä tosi hyvää - enpä ole ennen hierojalla käynytkään. Nikamat vai-mitä-ne-nyt-oli pitivät kummaa napsumista ja rutinaa kun terapeutti asetteli niitä oikeille paikoilleen. Erikoista!

Vitosluokkalaisraukka ontuu. Oli eilen välitunnilla juostessaan jotenkin nuljauttanut nilkkansa, ja terkkari oli laittanut siihen jonkinlaisen tukisiteen (tosi hyvin mulla on tämä sanasto hallussa o_O). Kivuliaan oloista konkkaamista, eipä taida tänään liikuntatunnille osallistua.

Eilen sain päivän parhaat naurut, kun ajelin taas yhdeltä kuskausreissulta kotiin. Autoradio oli päällä, ja uutisissa kerrottiin jotain psykoterapia-asiaa, liekö liittyi jotenkin Kauhajoen juttuun tai johonkin... Nelivuotias havahtui takapenkiltä, jossa oli katsellut ajatuksiinsa vaipuneena maisemia ja kiljaisi innoissaan: "Psykoterapiaa! Sinne!". Heh, aika hauska. Siitä sitten tietysti sukeutui pitkä keskustelu muiden kyydissä olevien lasten kanssa, selitin parhaani mukaan mitä psykoterapia on... Se tässä vanhemmuudessa varmaan on hauskinta, että saa ja joutuu pohtimaan asioita monelta kantilta. Eipähän ole tylsää!

Okei, nyt tekemään jotain hyödyllistä. Iloista päivää kaikille!