...kun ei tänne kummempia kuulu. Tulin lähinnä ilmoittamaan kamuille, että olen hengissä - ei oikein saa aikaiseksi kirjoitella, ajatukset pyörivät suurimmaksi osaksi vitosluokkalaisen jaksamisessa, kouluelämää mennään päivä kerrallaan. Äsken oli palaveri perheneuvolan ihmisten kanssa, vitosluokkalainen käy heille avautumassa koulumurheistaan. Poika sanoikin, että heille on helpompi puhua kuin opettajille, ja varmasti asia onkin niin. Jospa se tästä.

Tyttöjen synttäreitä vietettiin sunnuntaina, täällä olikin torppa täynnä eskari-ikäisiä tyttöjä. Ja yksi iiihana eskaripoika, jonka meidän päivänsankari halusi välttämättä kutsua - helppo arvata, miksi meidän tyttö tykkää pojasta, oikein rauhallisen ja mukavan oloinen pikkupoika. Lahjoja tuli hurja määrä (ihanaa rompetta, pieniä figuureja ja puuhakirjoja ja pehmoleluja ja huulikiiltoa ja ja ja), ja ponikin saapui paikalle, eli kaikki halukkaat pääsivät ponin selkään. Synttärisankarit huokailivat juhlien päätyttyä, että oli "parhaat synttärit ikinä". Mukavaa kun kaikki meni putkeen! Tykkään juhlista ja juhlimisesta. :)

Ulkona on harmaata ja jäistä ja jotenkin helmikuista. Nuorimmainen ja kissa leikkivät ja muut ovat tahoillaan, minä taidan hörpätä kahvit ja selata Hesarin ja tehdä sitten jotakin tarpeellista. Tiistaita kaikille!