...oon nimittäin aivan onnessani. Vielä huomisaamuna töihin, ja sitten alkaa kaivattu ja odotettu loma!! Kyllä lokakuu on sitten kiva.

Aamulla oli taas tosi kylmä. Yhden kerrostalon pihanurmella kökötti pieni yksinäinen kärpässieni. Sanoin sille pyyhältäessäni ohi lehtinipun kanssa, että "Ootpas sinä nätti". Tähän on tultu - rupattelen sienille. Taitaa tulla loma tarpeeseen.

Ekaluokkalainen valitti eilenillalla mahaansa ja vielä aamullakin. Ei oksentele, mutta maha on vähän löysällä, ja annettiin tytölle lupa jäädä kotiin potemaan. Kurjahan se on kipeällä mahalla koulunpenkillä istua. Tässä muuten suora lainaus tytön eilen aloittamasta päiväkirjasta (kirjoittajan luvalla tietysti): "Minä rakasta eläimä. Minä näin koulussa kangas-sienen." Ihana! Myös kolmasluokkalainen alkoi pitää lukemansa Neropatin päiväkirjan innoittamana omaa päiväkirjaa, ja se on tosi hauska - hän on piirtänyt perheensä erilaisiksi hahmoiksi, minä esimerkiksi olen syystä tai toisesta kuusikätinen mehiläiskuningatar jolla on kruunu päässä ja valtavat verkkosilmät. Myös viisivuotiaan piti saada oma päivis, eli hän sanelee lauseita ja ne pitää sitten kirjata ylös hevoskuvioiseen vihkoon. Lauseista vaan tuppaa tulemaan aika absurdi kokonaisuus, tyyliin "Minä en tykkää kärpäsistä. Lääke auttaa. Minä haluan kukan."

Illalla Valo virtaa -tapahtumaan vanhalle sillalle. Toivottavasti ei sada vettä! Nyt kahvinkeittoon, lokakuuta, ystävät!