...eli aloitin päivätyöt ja bloginpidolle ei jäänyt aikaa. Mutta arvatkaas mitä: I'm back! Syy moiseen on tosin aika ankea. "Työsopimustani ei jatkettu", eli sain suomeksi sanottuna kenkää. Ehdin tehdä hommia pari viikkoa. Ilmeisesti en sitten soveltunut työhön - osasyynä saattoi olla Itellan irtisanomiset, joista eilen uutisoitiin, mutta itseruoskintaan taipuvaisena ihmisenä syytän potkuistani lähinnä itseäni. Rasittaa etteivät voineet sanoa, miksi en saanut jatkaa - olin kai sitten aivan liian hidas, tein ehkä virheitäkin... tiedä häntä. Viikonloppu meni potkuista toipuessa, se oli jotenkin kauhean nöyryyttävä kokemus. En ole aikoihin tuntenut itseäni näin luuseriksi. Onneksi lähipiiri ryntäsi apuun, ja lohdutteli parhaansa mukaan. Se tuntui tosi hyvältä - onneksi minulla on rakkaita ihmisiä ympärillä.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin inhosin sitä työtä... Tuntui aika pahalta mennä aamuisin töihin, kun se koko homma aivan kuin kaatui niskaan, oli ihan liikaa muistettavaa ja osattavaa ja ehdittävää ja ihmisiä ja kirjeitälehtiämainoksia ja kauheat kelit. Että no jaa, ehkä parempi näin. 

Mitäs muuta... töiltä en ehtinyt enkä jaksanut istua koneella moneen päivään ja sitten modeemikin levisi tai tarkemmin sanottuna ulkona meni joku piuha poikki ja sitä sitten joku korjausmies tuolta lumen keskeltä paikansi ja korjasi. Nyt kone toimii taas - jippii!! - ja pääsen lukemaan kavereiden blogeja.

Joulu oli ja meni, ihanaa oli kuten aina. Jouluruokia oli vähintäänkin riittävästi, ja päivät kuluivat kirjoja lukien ja elokuvia katsellen ja suklaata syöden. Mahtavaa! Ja uusivuosi vietettiin kavereilla perinteisin menoin (minä kyllä nukahdin sohvalle ja virkosin sopivasti rakettien räiskeeseen). Meidän kolmasluokkalainen täytti kymmenen, ja kahvitettiin sen kunniaksi lähisukua ja kummeja - kaverisynttäreitä ei poika tahtonut pitää.

Eilen esikoinen kävi kaupungissa neurologilla hakemassa concerta-reseptin, huomenna aloitetaan lääkekokeilu. Poika muuten sai tosi hyvän joulutodistuksen, vaikka vähän jännitin miten käy, läksyjenteosta käytiin vääntöä koko syksy - nosti neljä numeroa, englannistakin sai peräti kympin. Olin ihan ällikällä lyöty. Tänään pitää hakea ne lääkkeet apteekista.

Ekaluokkalainen on ollut monta päivää kuumeinen, tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä. Raukka hinkuaa kouluun, pahinta mahdollista rangaistusta on joutua olemaan kotona kun muut ovat koulussa. Oikeasti! Tytön tiedonjanolla ei ole rajoja, syksyllä yllätin hänet lukemasta Suomen Kuvalehdestä artikkelia jostain ranskalaisesta kirjailijasta, joka oli kirjoittanut kirjan kahdesta vammaisesta pojastaan. Kysyin ihmeissäni tytöltä, että ymmärsikö hän kaiken lukemansa. "En ihan mutta melkein", totesi tyttö rauhallisesti ja jatkoi seuraavan artikkelin lukemista.

Okei... nyt laittamaan tiskikonetta käyntiin ja päivemmällä harrastuskuskausta ja taustatietojen etsintää yhtä historiikkia varten. Mutta ensin blogikierros! Hyvää loppuvuotta, ystävät, kirjoittelemisiin!