No tosiaankin, vettä tulee taivaan täydeltä. Jälkikasvun "nukumme-teltassa-koulunalkuun-asti-oli-keli-mikä-hyvänsä" -projekti keskeytyi tänään, kun porukka ryntäsi sisään puoli kahdeksalta ja ilmoitti, että teltta tulvii. Pelastivat sitten patjansa, peittonsa ja muut kamansa ja linnoittautuivat sohvalle kuivien peittojen alle katsomaan telkkaa. Mies purkaa teltan tänään ja tytöt saavatkin nukkua ensi yön omissa sängyissään, pojat ja minä lähdemme tänään papalle yöksi ja kotiudumme huomenna.

Tänne ei kuulu mitään mainittavaa. Töitä olen paiskinut, eilen näin taas sen meidän talon lähellä liikuskelevan jäniksen, tai se taitaa kyllä olla rusakko. Näin sen ihan läheltä töistä tullessani, kun se pinkoi taas karkuun auton edellä ja pysähtyi sitten ojanpientareelle. Minäkin pysäytin auton ja katselimme toisiamme hyvän aikaa. On se vaan jännä miten se ja meidän kääpiökani eroavat toisistaan - meidän pupu on sellainen pehmeä pyöreä pallukka, ja sen villi sukulainen huippuunsa viritetty juoksukone kulmikkaine päineen ja valtavine takajalkoineen.

Oli kai minulla muutakin mielessä, mutta en sitä tietenkään enää muista... siispä aamukahville ja sitten fysioterapeutin väänneltäväksi. Perjantaita!