Kolmasluokkalainen lähti perjantai-iltana leirille. Eilen puolenpäivän maissa puhelimeni soi, ja langan toisessa päässä oli seurakunnan nuoriso-ohjaaja: "Älä säikähdä, me ollaan täällä terveyskeskuksessa, pääsisitkö tänne...?". En päässyt, mies oli lähtenyt autollani työkeikalle enkä saanut säikähdykseltäni miehen autoa edes ulos tallista. Oikeasti, en osannut edes siirtää penkkiä ajoasentoon - jaa minäkö paniikissa... Ja olen sentään aina silloin tällöin ajanut sitä autoa. Mies pääsi kuitenkin heti lähtemään pojan luo kun soitin hänelle.

Poika oli ottanut ruokailussa lasisen mehukannun käteensä ja se oli jotenkin räjähtänyt, näin ymmärsin nuoriso-ohjaajan ja pojan kertomuksista. Särkynyt kannu oli viiltänyt syvän ja reippaasti verta valuvan palkeenkielen etusormen tyveen, ja poika oli pitänyt kiikuttaa terveyskeskukseen paikattavaksi. Neljä tikkiä sormeen lopulta ommeltiin. Onneksi ei käynyt pahemmin! Tikkaamisen jälkeen poika halusi takaisin leirille, josta kotiutui sitten kaveriperheen kyydissä illansuussa.

Eilen vietettiin kaveriperheen kanssa perhehalloweeneja, ties monennettako kertaa peräkkäin. Oli hauskaa kuten aina! Paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, herkuteltiin (kaveri oli tehnyt hauskoja kummitus- ja lepakkopipareita ja toi kummituksenmuotoisia vaahtokarkkeja sekä suklaasilmämunia, jotka näyttivät oikein veikeiltä lautasella, minä puolestani olin tehnyt tehnyt paria sorttia pizzaa), ja lopuksi lapset saivat onkia - se taitaa aina olla se suosituin ohjelmanumero. Ekstraohjelmana katsottiin kauhuvideo, nimittäin miehen kännykkäkameralla kuvaama ja koneelle lataama video kolmasluokkalaisen tikkausoperaatiosta. Sopi hyvin juhlien teemaan...

Eilen menin pitkästä aikaa töihin. Ei se nyt niin kauheaa ollutkaan, työ sujui molempina päivinä ihan jouhevasti - tänä aamuna etenkin kun sai nukkua tunnin pidempään. Talviaika, hurraa! Töissä minua odottivat työnantajan lähettämät uuden näppylähanskat (jopa oikeaa kotoa, aiemmin ne ovat olleet mallia työmies) ja t-paita, sellaista urheilijoiden käyttämää jotain ihme verkkokangasta. Työkaverit ratkesivat nauramaan kun huomasivat että paita oli M-kokoa - "Sua mahtuis kolme tuonne paidan sisään!". Oikeassa olivat, paita ulottuu minua melkein polviin... Kiva juttu silti.

Että silleen. Se on sitten lokakuun viimeinen sunnuntai tänään, ensi viikolla alkaa jo marraskuu. Nice! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!