Mitähän meidän isomman tytön apupupu oikein hommailee öisin? Ei ole ensimmäinen kerta, kun se hukkaa vaatteitaan keskellä yötä... Kun olin aamulla kolmen jälkeen lähdössä töihin ja kipitin ulkoportaita alas, teltan vetoketju avautui ja ulos kurkisti tyttären itkettynyt naama. "Apupupun kaulahuivi on hukassa!! Mä oon ettiny joka paikasta mutta sitä ei oo missään enkä mä saa nukuttuu ilman sitä!". Rauhoittelin tyttöä ja lupasin, että huivi löytyy aamulla (kuten löytyikin - tytön pyjamanhihasta), ja pörröinen valkoinen pää vetäytyi takaisin telttaan. Olen ainakin pari kolme kertaa etsinyt yöllä (!) apiksen hukkunutta huivia, joten selkeästi se itse piilottelee kamojaan ja nauraa partaansa/ viiksiinsä kun saa juoksutettua talon väkeä... Apupupu on isomman tytön ykköslelu, toissajouluna mummilta saatu, ja hellitty ja halittu ihan littanaksi. Mummi oli kutonut martoissa apupupuja ja antoi harjoituskappaleet meidän tytöille - pienempi ei pupustaan erityisemmin piittaa, mutta isommalle omansa on kaikki kaikessa.

Oli jälleen ihana yö olla töissä, harmaansinistä lämmintä samettia. Näin yhden kissan, autoni edellä karkuun pinkovan jäniksen (apupupun rikostoveri kenties, se liikuskeli meidän talon lähellä), ja jonkun pienen hiiren tms. Ja oli viikon lämpimin yö.

Aamulla kännykkääni tuli tekstari lapsuudenystävältä: hänelle on eilen syntynyt toinen tytär, eli meille on syntynyt kummityttö! Oih! Valtavasti onnea Tampereen suuntaan!! Ihania tuollaiset uutiset.

Nyt voisin kyllä keittää aamukahvit ja kuunnella ralliradiota, heh. Mahtavaa kun on elokuu! Mainio kuukausi. Iloista elokuuta ihan kaikille!