...niin kiskaisen rumat työvaatteet päälle ja ryntään töihin. Oli muuten tosi kylmä aamu, postilaatikoiden kannet olivat jäässä ja autonikkunakin, piti pompata ulos autosta joka postilaatikon kohdalla. Grääh... Näin talviturkkisen jäniksen (tai sitten se oli valkoinen kissa) ja yhden omakotitalon pihassa klo 5.20 miehen, joka retuutti kahta talvihaalarilasta autoon - toinen lapsista itki ja mies ärähti että pää kiinni. Suretti.

Ulkona on kauhean kaunista - tässä koneella istuessa näen ikkunasta, miten aurinko paistaa kalpeasti vastarannan keltaiseksi muuttuneeseen heinikkoon ja puihin. Tykkään talvisesta auringosta, se paistaa niin matalalta ja säästeliäästi... Kevätaurinko on minusta pahin, se on jotenkin niin julma siinä kirkkaudessaan. No, kevääseen on vielä aikaa, nautin nyt lempivuodenajastani.

Eskarilaisen naama vaihtaa väriä päivittäin (nyt silmä on toisesta kulmasta vihertävänkeltainen ja poskipään yläpuolelta komean violetti). Onneksi ei kuitenkaan ole kipeä, toisin kuin tokaluokkalaisen korvantakunen, jossa on kummallinen violettiin vivahtava paukura. Liekö korviksen lukko ollut liian tiukalla... soimaan itseäni asiasta. Vaikka ei se korvanlehti ole itsessään turvonnut, vaan se takunen - vaikea selittää. Vannotettiin poikaa menemään terkkarille. Enpä ihmettelisi, vaikka kouluterkka soittaisi minulle tänään jossain vaiheessa ja lähettäisi pojan lääkärille korvineen päivineen.

Viikonloppu oli ihan jees - lauantai-iltana innostuttiin katsomaan koneelta sinne tallennettuja valokuvia, ja loppuvaiheessa suunnilleen kierittiin lattialla naurusta, kun joukossa oli niin hillittömiä otoksia. Ja taas tuli todettua, että vaikka livenä olen ihan ihmisen näköinen, niin kuvissa epäonnistun aina. Ihan aina!

Eilen molemmat pojat perustivat alaisuudessani omat blogit. Tässä ainakin tokaluokkalaisen blogiosoite, hän nimenomaan pyysi minua mainostamaan blogiaan kamuilleni: www.grievous.vuodatus.net - kommentoikaa ihmeessä pojan blogia, hän ilahtuisi siitä kovasti. Olen lapsille mainostanut omia blogikamujani (jep, olette ihania!) ja pojat haluaisivat omia blogituttuja. Kerroin pojille, että se vie kyllä aikaa... Joka tapauksessa, nyt talossamme asuu jo kolme innokasta bloggaajaa. Heh!

Ookkei, lähden tästä tekemään jonkin tärkeän kodinhoidollisen operaation, esim. laittamaan tiskikoneen pyörimään. Mukavaa viikkoa joka iikalle!