...eli wanha lehdenjakaja muistelee, osa 1.

Se oli joskus toissatalvena, kun tavalliseen tapaani retuutin lehtinippua yhteen kerrostaloon. Kiipesin pipo silmillä talon toiseen kerrokseen, ja sananmukaisesti törmäsin yhdellä ovella Viivi Avellanin luonnollista kokoa olevaan pahvikuvaan, joka oli teipattu tanakasti oveen. Viivillä oli skumppalasi kädessä ja se iski silmää naamallaan "jooko-että-tää-ois-seksikäs-ja-menestyvä-viihdekirjailija" -ilme ja minä säikähdin tuota yllättävää näkyä niin että polveni oikeasti notkahtivat pelästyksestä. Ovi, johon Viivi oli huolellisesti teipattu kuului yhdelle tutulle, ja tajusin säikähdyksestä toivuttuani ja varmistettuani, etten ollut saamassa sydänkohtausta kuka käytännön pilan oli tehnyt - yksi kaverimme. Annoin pilailijalle palautetta päivemmällä, siinä vaiheessa koko juttu tosin nauratti jo kovasti. Aamuviideltä oli kyllä toinen ääni kellossa, bilettävä pahvikuva oli viedä minut ennenaikaiseen hautaan...

Seuraavan kerran törmäsin pahvi-Viiviin meidän tontilla. Olin samaisena keväänä jälleen menossa töihin, kun huomasin Viivin nojailevan rennosti yhteen koivuun - Viivillä oli kädessään kyltti jossa luki bussiemäntä. Mieheni oli lähdössä kaveriporukan kanssa johonkin reissuun ja Viivikin oli siis lähdössä mukaan. Mies oli kopannut pahvisen bussiemännän kainaloonsa matkaan lähtiessään.

Nykyään Viivi asustaa meidän ulkovarastossa. Olen lakannut jo pelkäämästä häntä.