...eli nyt seuraa rapoa eilisistä joulujuhlista, jotka järjestettiin lukion salissa kun koko valtaisa vanhemmista ja pikkusisaruksista ja isovanhemmista ja kummeista ja ties mistä koostuva yleisömassa ei ala-asteen tiloihin mahtunut. Mekin saavuimme paikalle viime tingassa ja majoituimme piippuhyllylle. Tai minä ja tytöt istuimme portaiden yläpäässä, sieltä tytöt näkivät lavalle edes jotenkin.

Olihan siellä juhlassa vähän eri meininki kuin kyläkoululla männävuosina. Oli äänentoistoa ja kaikkea, ja paljon ohjelmaa - kyllästymään ei ehditty missään vaiheessa. Joulukuvaelman pääenkeli oli suloinen (vaikka joutuikin latelemaan vuorosanansa mikkiin) ja paimenilla oli asiaankuuluvat kylpytakkiasut ja paimensauvat. Vitosluokkalainen oli mukana joulunäytelmässä sekä sellaisessa kuorolausuntajutussa. En ole erityisen innostunut kantaaottavasta kuorolausunnasta, mutta olivathan ne oppilaat tietysti ihan mieleenpainuva näky messutessaan pimeällä näyttämöllä punaiset venetsiakynttilät käsissään. Tokaluokkalaisen opettaja oli urakoinut luokkansa kanssa jonkinlaisen lappiaiheisen voimisteluesityksen, oikein mukavaa katsottavaa oli sekin.

Suosikkini eilisistä esityksistä olivat (omien lasten esitysten <3 lisäksi) tonttuleikit, joissa vilisi metsäneläimiksi pukeutunutta porukkaa, ja erityisesti ekaluokkalaisten sirkusmainen tonttuesitys, jossa niitä tonttuja vilisti kahdesta suunnasta näyttämön poikki kiihtyvällä vauhdilla ja kaikenlaisia temppuja tehden. Sitten kun ne kaikki tulivat lopussa kumartamaan, niin niitä harmaapukuisia tonttuja oli oikeasti näyttämön täydeltä - aika söpöä! Tykkäsin myös Petteri Punakuono -kuvaelmasta, hauska ja kekseliäs, ja siinä oli hiphoppia tanssivia poroja... varsin jees. Kelpo juhlat kaikin puolin, opettajat ja oppilaat olivat tehneet ison työn.

Tänään on eskarilaisella viimeinen eskaripäivä, ja koululaisilla toiseksi viimeinen koulupäivä - hauska sellainen, vitosluokkalaisella ainakin on pikkujoulut. Niin se joulu vaan lähenee... Sää on tällä hetkellä aika epäjoulumainen, sataa vettä ja ne vähäisetkin lumet uhkaavat sulaa pois. Aamulla oli tajuttoman liukasta olla töissä, yhdessä kaarteessa meinasi lähteä auto alta kun ajoin mutkaan liian lujaa. Pelästyin. Ja kun miehelle asiasta mainitsin, hän alkoi heti urputtaa että "sä ajat aina liian lujaa!!". No joo joo, uskon minä vähemmälläkin ipittämisellä. :/

Nyt kyllä kahvinkeittoon niin kuin olis jo, että saan päivän käyntiin... Palailen.