Tänä vuonna on tapahtunut kurjia asioita enemmän kuin tarpeeksi. Irtisanominen. Pojan sydänvian paheneminen. Ja eilen isäni ilmoitti, että häneltä on löytynyt syöpä, esiasteella oleva, mutta kuitenkin.

Maanantaina olin kolmasluokkalaisen kanssa keskussairaalassa. Joka toinen vuosi tehtävässä sydänultrassa paljastui uutta: aortankaaren tms. ahtauma oli ennallaan, eli hyvässä jamassa, mutta yksi sydämen läpistä on alkanut vuotaa. Huonompi homma. Seuraavan kerran mennään kontrolliin loppusyksystä, jo aikaisemmin jos pojan kunto heikkenee eli alkaa väsyä puuhissaan ja/ tai alkaa kärsiä päänsäryistä. Hyvinpä tuo ainakin vielä jaksaa, yhtenä iltana harrasti umpihankijuoksua veljensä kanssa...

Ja isä. Siitä pari viikkoa sitten otetusta koepalasta löytyi kuin löytyikin ylimääräistä, nyt lääkärit arpovat että mitä sille tehtäisiin. Isä yritti kovasti vitsailla asiasta, mutta oli selvästi huolissaan... tenaville en ole vielä kertonut enkä aio kertoakaan, huolestuvat vaan suotta. Voihan tämä juttu vielä kääntyä parhainkin päin!

Iloisempiin asioihin: nyt on Stephenie Meyerin Twilight-elokuvat nähty! Ne kaksi ensimmäistä siis, kolmatta ei vielä ole käsittääkseni kuvattukaan. Eilen menin kutosluokkalaisen kanssa kinoon katsomaan Uusikuun - istuin siellä teinilauman keskellä, meitä aikuisia taisi olla siellä jotain kolme kappaletta. Oli hyvä!! Kilttejä vampyyreja, pahisvampyyreja, ihmissusia... Tykkäsin! Olen varmaan ennenkin kirjoittanut, että minulla on heikko kohta mitä vampyyreihin tulee, ne ovat kiehtoneet minua pikkulapsesta saakka. 

Ja sitten pari sanaa ekaluokkalaisesta. Hän tuli yhtenä päivänä koulusta ja huokaisi: "Mun elämässä tapahtuu sitten vaikuttavia asioita!" Eräs tokaluokkalainen poika oli tullut tytön luokkaan ennen tunnin alkua, osoittanut tyttöä sormella ja laukaissut: "Mä rakastan sua!" Tyttö ei saanut sanaa suustaan, ja kaverinsa olivat piirittäneet pojan ja tentanneet oliko tuo totta, ja kyllä kuulemma oli. Poika on kyllä kuulemma kovasti vilkuillut ekaluokkalaista käytävillä jne. Kysyin sitten myötätuntoisesti tytöltä, olivatko toiset nauraneet, mutta eivät kuulemma olleet. Se ekaluokkalaisen mielestä ihana poika, luokkatoveri, oli sanonut tytölle arvoituksellisesti: "Kyllä sua täällä luokassakin joku rakastaa." No johan on! Kohtahan tässä saa ruveta hätistelemään poikaystäväehdokkaita pois tontilta.

Semmoista. Tänään pitäisi viedä kamaa kirpputorille ja mennä illalla soittokuntaan säheltämään. Minulla alkoivat muuten viikkovapaat, jes!! Eilisaamu oli töissä varsin karmea, koko päivän ja illan ja yön oli satanut lunta ihan hulluna ja se oli kinostunut joka puolelle karmeiksi upottaviksi kasoiksi. Juutuin autolla kahdesti, mutta pääsin omin voimin irti. Välillä päätin olla ottamatta turhia riskejä ja kävelin lehtien kanssa taloihin - keskustassa pörräsi kyllä jos jonkinnäköistä auraa, mutta ne hinkkasivat pääteitä ja kauppojen parkkipaikkoja puhtaaksi eivätkä kerrostalojen pihat olleet tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla, joten minkäs teit. Sainpahan ainakin liikuntaa. Tänä aamuna kaikki olikin sitten taas normaalia, kaikkialle pääsi sujuvasti eikä kiinnijuuttumisen vaaraa enää ollut.

No mutta nyt blogikierros ja sitten tiskikonetta täyttämään. Torstaita!