Juu ei näkynyt ihme kyllä humanoideja tänä aamuna. Nuoremmalla pojalla on vähän termit sekaisin - sekoittaa humanoidin ja humalaisen, ja kysyy aina viikonloppuisin että näkyikö äiti tänä aamuna humanoideja. Yleensähän niitä kännikaloja hyppii sunnuntaisin esiin oikein urakalla, mutta ei tänään, vain yksi orpo piru seisoi väsähtäneen näköisenä taksikopin kulmalla. Huh! Että sikäli minulla oli helppo aamu.

Eilen olin lasten kanssa rannassa, kun tytöistä nuorempi huomasi taivaalla riippuliitäjiä! Hienon näköistä, varmaan ihana harrastus. "TULKAA KAHVILLE!", kimitti pienempi tyttö kohti taivasta, mutta eivät ne laskeutuneet pihaan... Jos pihalle yhtäkkiä tömähtäisi riippuliitäjä, niin kyllä minä sille aivan varmasti kahvit keittäisin. Niitten liitäjien lisäksi bongattiin rannasta myös iso kurnuttava sammakko, hauska.

Nyt on niin sunnuntai kuin olla voi, kohta alan tehdä oikein pitkän kaavan sunnuntaiateriaa porukalle: kananrintoja, vihanneksia jne. Huomenna alkaa lasten viimeinen lomaviikko, älyttömän nopeasti tämä kesä meni. Kaikkia kolmea jännittää, pojat siirtyvät kirkonkylän kouluun, koska se pieni idyllinen kyläkoulu jota aiemmin kävivät päätettiin yllättäen lakkauttaa. Oikeastaan sillä piti olla armonaikaa vielä tämä lukuvuosi, mutta se nyt sitten lakkautettiinkin jo nyt. Kiitos vaan, päättäjät. Räjäyttäkää nyt hemmetti se vanha koulu sitten saman tien taivaan tuuliin ettei vaan tule kunnalle ylläpitokustannuksia... en ole tosiaan yhtään katkera. Eli poikia siis jännittää, mutta kovasti olen yrittänyt kannustaa ja rohkaista, ja kyllähän kaikki varmaan meneekin ihan hyvin. Myös meidän eskarityttö odottaa jännityksellä esikouluun menoa, eskaria pidetään päiväkodin tiloissa.

Mutta nyt lopetan tältä erää ja teen tarkistuskierroksen vattupuskissa. Ja sitten pikku hiljaa ruoan laittoon. Sunnuntaipäivän jatkoa!