Voi elämä mitä haipakkaa on viime aikoina pitänyt... maanantaina alkoi vessaremontti, mikä tarkoittaa sitä, että täällä ramppaa työmiehiä jatkuvalla syötöllä (nytkin tuolla yksi mies kaakeloi kovalla tohinalla), kissa on kauhusta kankea ja, niin, niitä vessoja on tosiaan käytössä vaan se yksi kuutta henkeä kohti. Ihan hyvin on silti mennyt, vielä ei ole tarvinnut ruuvata sellaista "ole hyvä ja ota tästä odotusnumero" -laitetta käytössä olevan vessan ovenpieleen. Toivotaan, että pysytään terveinä eikä saada esim. mahatautia, vessanteossa menee nimittäin vielä muutama päivä. Mutta hieno siitä tulee! Vanha vessa ei ihan alkuperäinen tainnut olla mutta tosi vanha kuitenkin. Tällä talollahan on ikää 51 vuotta.

Ulkona on pakkasta. Vaihtelua viime päivien säille - vettä on tullut kuin aisaa, ja eilen työaamuani vauhditti melkoinen tuuli. Se oli tiputtanut aikamoisen puunkarahkan tielle, piti ihan pysäyttää ja rehata jättioksa ojaan että pääsin jatkamaan kierrostani. Tänä aamuna autonikkunat olivat jäätyneet kiinni, mikä hankaloitti työntekoa, kun piti jokaisen postilaatikon kohdalla pompata autosta viemään lehti perille. Rasitti.

Nyt on kaikki tämän perheen mukulat rokotettu sikainfluenssaa vastaan. Pienimmäiselle ei tullut muita oireita kuin kipeä käsivarsi, ekaluokkalainen poti myös kättään ja lisäksi päänsärkyä. Opettaja oli antanut luvan lähteä pääkivun takia koulusta kesken päivän, mutta tyttö ei halunnut. Tykkää ihan älyttömästi koulunkäynnistä! Eilenkin huokaili onnessaan tehtäviensä ääressä: "Läksyt on ihania!!" Myrskyn korvan oma Hermione Granger...

Tytöllä muuten oli viime viikolla koulusta palattuaan jymyuutinen kerrottavana: luokka esittää joulujuhlassa jouluevankeliumin, ja tytöllä on ykkösenkelin roolin, tiedättehän, sen joka ilmoitti paimenille suuren ilon jne. Vuorosanoja on rutkasti, ja niitä tyttö onkin viime aikoina posmittanut ääneen joka käänteessä. Meille vaan tuli kiire korjata, kun tyttö lausui tunteella ja tosissaan: "...ja sieltä te löydätte lapsen kapuloituna ja seimessä makaamassa". Kapuloitu ja kapaloitu tosiaan ovat kaksi ihan eri asiaa...

Mitäs sitten vielä... kirjapiirini jäivät joulutauolle, sain kyläkirjantekijöiltä maanantain tapaamisessa oikein lahjankin - marmorikynttilöitä. Komeita! Tykkään kovasti kynttilöistä. Tämän päivän ohjelmassa on tyttöjen vienti kaverilleen ja kaupassa käynti (ja vessaremppaajien kahvittaminen), ja illalla taas "pidän saksankielentaitoani yllä" poliisikoira Rexin ja hänen sangen komean omistajansa seurassa. Asiaa! Ja nyt alakertaan, remonttimies siellä jotain huhuilee... Hyvää joulukuuta joka iikalle!