... tai kaksi sekuntia on ehkä lähempänä totuutta. Minä ja nelivuotias päästiin (nelivuotias pääsi, minä jouduin) eilen ylen alueuutisiin - menin pahaa-aavistamattomana hakemaan tyttöä kerhosta ja siellä olikin toimittaja ja kameramies vastassa, ja minuakin haastateltiin. Kamalaa joutua kylmiltään kameran eteen, olen hirveä sönköttäjä eikä minulla ole kunnollista mielipidettä mistään, ei siis siitä eilisestä haastatteluaiheestakaan.

Nelivuotias oli tietysti tohkeissaan, kun näkyi illalla telkkarissa. Ja muut olivat kateellisia...

Ja nyt, blogikaverit, haluatteko nähdä miltä Alohomora arki-kylähullu-lookissaan näyttää? Menkää yle areenaan, sieltä Keski-Suomen alueelliseen uutislähetykseen (siihen eiliseen) - minä ja nelivuotias ollaan siinä hiippakuntajutussa. Minä olen se rillipäinen pösilö jolla on harmaa baskeri ja musta takki, nelivuotias on se pieni polkkatukkainen mustapaitainen tyttö joka plinkuttaa totisena triangelia. Tyttö on tietysti söpö mutta minua voi mielentilasta riippuen kauhistella tai naureskella...

Tokaluokkalaiselle nousi taas eilen illansuussa kuume, ja aika kova sellainen, lähempänä 39 astetta. Nyt on taas ihan hyvässä kunnossa (kurkku tosin kipeä), kuumetta ei enää ole. Mikä ihmeen tauti tämä oikein on? Kai sitä on jossain vaiheessa lähdettävä terveyskeskukseen (tai oiretupaan, kuten tokaluokkalainen sanoo), jos kuume alkaa taas nousta. Kaikkia kummia pöpöjä on kuulemma taas liikenteessä, A-virusta ja vaikka mitä... ja mahatautia. Sitä en kyllä meille halua!!

Mieskin kotiutuu tänään. Jippii!

Ja nyt aamukahvia naamaan. Törmäillään!