Terwe! Myrskyn korva on ollut päivityspimennossa näköjään pari kuukautta, joten eiköhän ole aika antaa itsestään vähän elonmerkkiä... Ja meillehän tietysti kuuluu vaikka mitä, eli mistähän aloittaisi?

Sain tuossa kymmenisen minuuttia sitten yhden tilaushistoriikin valmiiksi (tai on se vielä pientä säätöä vailla, pitää rukata otsikoita ja kammata typot pois), mutta kyllä oli kuulkaa ihan kauhee homma. Yllättävän työläs kirjoitettava, mutta onpahan tehty ja toivottavasti kelpaa. Nyt voi joulu tulla!

En ole ollut oikein nettipäiväkirjankirjoitustuulella, appiukko sairastui toista viikkoa sitten äkillisesti ja erittäin vakavasti, ja nyt täällä mennään päivä kerrallaan. Surullinen tilanne.

Oottakaas kun pitää vallan miettiä mitä muuta tänne kuuluu... Ai niin, uusia perheenjäseniä! Keittiössä asustaa tätä nykyä tokaluokkalaisen hankkima lihansyöjäkasvi Kauno, joka hämmästyttävää kyllä voi mainiosti - lihaa siltä ei tule puuttuman, siitä pitää huolen biojäteastian banaanikärpäsyhdyskunta, joka tosin on viime aikoina ollut vähenemään päin (ei sillä että se haittaisi). Ja sitten - yks ihana tyyppi muutti meille. Hänen nimensä on Paavo Seppo Raivo Dicken Voldemort (rakkaalla lapsella jne), ja hän on siis kissa. Ja millainen! Se on niin älykäs otus, että oppii varmaan kohta lukemaan ja kirjoittamaan... ja luonne on mitä parhain, tykkää ihan mahdottomasti lapsista ja on reipas ja utelias. Yöt se nukkuu nelosluokkalaisen kainalossa.

Töissä on ollut... no, lumista. Eilen juutuin autolla ja hyvä etten itkuraivaria saanut, auton onnistuin sentään ihme kyllä irrottamaan omin avuin hangesta. Hermo menee tuon talven kanssa!! Paitsi että on kyllä valtavan kaunista ja jouluista, se on pakko myöntää. Joulu, tule jo! 

Loppuviikko on miellyttävän kiireinen. Tänään tytöt menevät kaverinsa synttäreille ja nelosluokkalainen edustamaan partiota sotainvalidien pikkujouluihin, menee siis sinne auttelemaan lahjojenjaossa jne. Huomenna tokaluokkalainen menee leirille ja palaa sieltä lauantai-iltana, sunnuntaina tytöt pääsevät ratsastamaan. Täytyykin pistää riittävästi vaatetta päälle että tarkenee värjötellä katsomassa kun tytöt tahkoavat vuonohevosen selässä ympäri aitausta...

Mutta nyt pitemmittä puheitta kauppaan ja sitten historiikkia viimeistelemään. Taidan ajaa kauppareissulleni yhden lähellä olevan pellon ohi, siellä laiduntaa valkohäntäpeuroja. Hyvää joulukuun yhdeksättä kaikille tätä lukeville!