Kappas, pari päivää vierähtänyt edellisestä postauksesta - eipä minua tosin ole taidettu kaivata. Vaan tässäpä olen taas, valmiina ikävystyttämään teidän haudan partaalle jutuillani. Muah!

Isänpäivä oli ja meni, ja kovasti perheenpää tuntui korteista ja lahjoista tykkäävän. No mikä ettei, kukapa tällaisista lahjoista ei pitäisi:

-Nelivuotiaan kerhossa taiteilemassa kortissa luki horjuvin tikkukirjaimin OHHEAISI ja siihen olivat kerhotädit (ilmeisesti nauruaan pidätellen) kirjanneet nelivuotiaan isitietämystä. Kortin mukaan meidän isi osaa 1) mennä tietokoneelle 2) mennä nukkumaan. Ja isi tykkää minusta (nelivuotiaasta siis) ja eläimistä, paitsi apinoista ja mehiläisistä. Kortin kruunasi piirustus isistä - tikku-ukkohahmo tukka pystyssä monttu auki.

-Eskarilainen oli tehnyt ihanan kortin, johon oli kirjoittanut mukavia asioita isästä. Herttaista! Ja tyttö oli myös tehnyt heijastimen, tosi kivan.

-Tokaluokkalainen oli askarrellut koulussa myös sellaisen meidän isä on... -kortin (varsinaisia syväanalyyseja nämä isänpäiväkortit, minkähänlaisia elämän suuria totuuksia minä saan lukea korteista äitienpäivänä), ja tehnyt kerrassaan upean paperipainohiiren, huovuttanut villaa kiven ympärille.

-Vitosluokkalainen oli väsännyt tyylikkään autokortin ja tehnyt myöskin paperipainon, etanan.

Ja sitten vielä annettiin isälle kirja. Ja sydänpipari. Ja käytiin isänpäivälounaalla. Päivä oli perin vau, varmasti myös päivänsankarin mielestä.

Vitosluokkalaisella oli työläs viikonloppu. Hän väänsi hiki hatussa esitelmää Itävallasta, ja siihen menikin kolme päivää, kun jaettiin aihetta osiin. Kovan väännön jälkeen jäljelle jäi neljä sivua tekstiä Itävallan historiasta ja kulttuurista, hienosti poika osasi etsiä tietoa, jäsentää ja muokata sitä. Mies ja minä aina välillä neuvoimme (ja olimme tarkkoja, ettemme antaneet valmiita ratkaisuja tai tehneet työtä pojan puolesta). Mielenkiintoisia keskustelujakin käytiin pojan kanssa pitkin viikonloppua, puhuttiin puskurivaltioista ja siitä kuoliko Mozart tosiaan niin rutiköyhänä kuin kaikissa tietokirjoissa väitetään... On siitä jotakin hyötyä että ollaan akateeminen perhe, hehheh. Jep, minähän olen akateeminen lehdenjakaja, ihan kuin hahmo jostain Hadrianus Mole -kirjasta. Toivottavasti ope arvostaa pojan vaivannäköä, tänään kai pitävät niitä esitelmiään tunnilla.

Tänään ei ole ohjelmassa mitään erityisempää, kunhan hiippailen kotosalla nelivuotiaan kanssa ja odottelen koululaisia kotiin. Huomenna vapaapäivä, illalla siis herkuttelen pähkinöillä ja siiderillä ja katson Mad-TV:n. Jihuu! Mukavaa viikkoa kaikille!