...kunhan vitsailin! Ihan järjetön helle! Kyllä kelpaa kun kerrankin paistaa aurinko täydeltä terältä ja puut puskevat lehteä ja tenavat kirmaavat pihalla. Minä olen lähinnä istuskellut ulkosalla, eli välillä istun laiturilla lukemassa ja siirryn riippumattoon lukemaan ja silloin tällöin on vaellettava lukemaan sisätiloihin hellettä pakoon. Ja mitäkö luen? Just sain loppuun Mankellin Riian verikoirat, joka on Wallandereista tylsin - parantaa kyllä vauhtiaan loppua kohden. Ja Ruth Rendellin Hepokattia. Ja ekaluokkalaiselle ekaa Potteria. Mukavaa.

Iltaisin ollaan pelattu vampyyripalloa, me aikuisetkin. Minä en ole kummoinen lyöjä, ja joskus saan tuurilla kopin. Kersat antavat minulle armoa, kun olen niin huono, teen ns. "äitikunnareita", eli porukka ei polta minua juostessani pesältä toiselle...

Äitienpäivää juhlittiin perinteisin menoin, lahjoja sain ja ihania itsetehtyjä kortteja tietysti. Pakko laittaa tähän kolmasluokkalaisen äitienpäiväruno: "Äiti on paras. Ei mikään varas. Äiti on kiinnostunut Rexistä. Mutta ei keksistä. Äiti on tosi soma. Samalla tosi kova. Äiti ei hämiksiä pelkää. Kääntää vaan selkää. Äiti on paras!" Olin erityisen otettu tuosta "kovaksi" kehumisesta, se on iso tunnustus pojalta - kaikki siisti ja cool on pojan kielellä "kovaa".

Siinä taisivat tärkeimmät kuulumiset ollakin, eli kuten huomaatte, tänne ei kuulu juuri mitään. Ja niin pitää ollakin, no news is good news... Taidan siirtyä jälleen lukemaan, tai ensin ripustan koneellisen pyykkiä ulos kuivumaan. Lauantaita kaikille, ja hei kamut, kiitos lukuisista kommenteista! Niitä on aina ihana lukea. <3