Kävin tänään nuorimmaisen kanssa kaupungissa, minulla oli jälkitarkastus lääkärikeskuksessa tästä olkapäästä. Kunnossa on, sain jopa kehuja ahkerasta jumppaamisesta :). Nyt tarvitsee enää rampata fysioterapeutilla, jotta käden lihaksiin saadaan lisää voimaa. Hyvin on kyllä mennyt, leikkauksesta on vain neljä kuukautta ja olkapää toimii hienosti.

Jep, aamulla laitoin isommat koulutielle ja hyppäsin pienimmän kanssa autoon. Oli kyllä onnistunut reissu! Tyttö nautti kaupunkiretkestämme niin kuin vain neljävuotias voi, matkalla kaupunkiin istui takapenkillä mietteliäänä käsi poskella ja kommentoi maisemia ("Oi, onpa kaunista ruohoo!", "Onko tuo lehmä oikee?"), ja sama ihastelu jatkui kaupungissa ("Uu, täällä on siistii!", "Voi kun ihana laukku!" - jonkun rouvashenkilön kullanvärinen käsilaukku sai siis meidän tytöltä kehuja). Lääkärikeskuksessa tyttö säikähti oikean kokoista luurankoa, joka seisoi jotenkin alakuloisessa asennossa rappusten yläpäässä, mutta toipui nopeasti kun lääkärini antoi tytön kokeilla miltä tuntuu istua tutkimuspöydällä joka liikkuu ylös alas. Lääkärikäynnin jälkeen käytiin vielä Tiimarissa (lisää ihastuneita huudahduksia) ja pizzalla, ja sitten olikin aika palata kotiin. Ajettiin pihaan noin minuutti ennen koulutaksin tuloa, olen ajoituksen mestari. Tuollaiset kaupunkikäynnit ovat hauskoja! Kohtahan sinne taas pääsee, nuoremmalla pojalla on sydänkontrolli syyskuun eka.

Muutapa tänne ei kuulukaan. Taidan mennä poimimaan viinimarjoja, kun aurinkokin vaihteeksi ryömi esiin pilven takaa. Torstaita kaikille!