Tokaluokkalaiselle taas eilen sattui ja tapahtui. Olin tyttöjen kanssa hammaslääkärissä (ei reikiä, whoa!), kun puhelin soi ja langan toisessa päässä oli tämä edellämainittu tokaluokkalainen, jolle oli sattunut välitunnilla tapaturma - oli pudonnut metallisesta kiipeilytelineestä. Poika supisi puhelimeen, että palli oli kipeä. Ja minä, jolla on neljän kiljuvan tenavan kasvattamisesta ja torvisoittoharrastuksesta johtuva kuulonalenema kuulin tietysti että polvi. Aloin sitten fiksusti kysellä ja neuvoa, että "onko se musta ja turvonnut", "taipuuko se", "voiko sillä astua" jne - ja nivusensa loukannut poikaparka karjui tuskastuneena puhelimeen että "Mitä?? Mä sanoin PALLI, en polvi!!!". Pojan nöyryytystä lisäsi vielä se, että puhelimessa oli kaiutin päällä ja puoli opettajanhuonetta kuuli kun minä jankutin turpoamisista ja taipumisista ja astumisista... Vähänkö tätä pojan open kanssa jälkeenpäin nauroin ja kieltämättä tuli ukon kanssakin asiaa illalla vedet silmissä naurettua.

Lähdin siis hakemaan pojan lääkäriin. Kun poika käveli kivusta kalpeana autolle, sanoin että soitan Airalle - näytelmäporukkakaverille, jonka luo meidän oli tarkoitus eilen mennä kahville - ja poika sanoi: "Ai Susikairan Airalle?" IRL ja nettielämä näköjään sekoittuvat, kun on riittävän kipeä... Niin että terkkuja Susikairaan vaan!

Terveyskeskuksessa lääkäri tutki pojan tarkasti, ja sanoi että aikamoisen tällin tämä oli saanut. Onneksi selvittiin kuitenkin vain mojovilla mustelmilla sekä tietysti kivulla ja säryllä. Poika sai koulusta loppupäivän vapaata, ja koska todettiin yksissä tuumin, että on mukavampi potea pizzan ja limsan äärellä käytiin siis pizzeriassa. Ja tietysti apteekissa hakemassa särkylääkettä... Tänään poika meni normaalisti kouluun, lääkäri kyllä käski ottaa viikonlopun rauhallisesti. Kaikkea sitä sattuukin...

Illalla pojat menivät johonkin seurakunnan järjestämään lastentapahtumaan ja minä soittokuntaan. Minua haastateltiin pariin lehteen (ihan pikkulehtiin vaan, ei maakunnallisiin). Juhlakonsertti lähestyy, se on jo ensi viikon lauantaina! Harjoitukset menivät hienosti, solistitkin olivat paikalla. Ja kirjani tuli eilen painosta! On se vaan niin ihana, selailin sitä eilen hartaana harjoitusten jälkeen. Se on vain pienehkö läpyskä (jotain 70 sivua), mutta varsin tasokas sellainen. Omakehu haisee, mutta olen kyllä työni tulokseen tyytyväinen. Toivottavasti muutkin ovat!

Pidin äsken soittotunnin, kohta tänne tulee pojan kaveri kylään kun ensin kotiutuvat koulusta ja illalla koittaa eskarilaisen viikon kohokohta: tänään on yöeskari! Menevät siis illalla eskariin ja ovat siellä yötä. Tyttö on tosi innoissaan!

Tässä tärkeimmät kuulumiset, nyt tekemään jotain apetta. Viikonloppua!