Kyllä lokakuu vaan on kiva! Tykkään aivan mahdottomasti harmaista päivistä, jolloin pilvet roikkuvat matalalla, siitä kun talitintit ilmestyvät pihapiiriin kurkistelemaan, takkatulesta iltapimeällä, kahvimukillisesta kynttilänvalossa, siitä kun taivaalta satelee harvakseltaan räntää - kaikesta. Syksyllä herään eloon.

Eilen satoi lunta, ja viisivuotias ja ekaluokkalainen, nuo ikuiset optimistit, ryntäsivät ulos väsäämään lumiukkoa. Siinä oli kyllä lehtiä ja ruohoa ja hiekkaa melkein enemmän kuin itse lunta... ja ihmeiden ihme, siellä se pönöttää pihanurmikolla vieläkin! Ei ole sulanut pois, vaikka lämpötila on plussan puolella.

Eilen kurvailin pimeää nelostietä pitkin kirjapiiriä vetämään. Oli taas mukavaa, paikalla oli jotain kymmenkunta ihmistä. Poislähtiessä joku sanoi, että oli kuullut kirkolla kerrottavan että meidän kirjapiirissä on hauskaa - tottahan sen täytyy olla, kun siitä vallan kirkolla asti puhutaan... :)

On taas tiistai, ja kuskaan porukkaa ympäriinsä, on soittotunteja ja kässäkoulua ja partiolaisilla kyläkisat, itse menen taas yhtä kirjapiiriä luotsaamaan. Onneksi huomenna on keskiviikko, ne ovat yleensä vähän leppoisampia päiviä. Tekisinköhän tänään iltapalaksi omenahyvettä...? Mutta nyt tiskaamaan, morjens!