Nimittäin meidän nuoremmalle pojalle. Tuli eilen koulusta pää kuhmuilla, oli keinunut keinulaudassa ja tippunut siitä melko lennokkaasti korva edellä kivikkoon. Silmissäkin oli pimennyt, ja keinulautakaveri (ystäväni poika) oli juossut hakemaan opettajan paikalle. Korvanlehti oli vähän verinen, ja korvan takana oli iso sinertävä kuhmu, voi pientä parkaa! Mutta eniten poikaa harmitti tapahtuneessa se, että hänen rakkaudella vaalima pääkallokorviksensa hajosi ja sen takunenkin hukkui... Aikamoisella rysähdyksellä oli poika pudonnut. Mitäpä korviksesta, onneksi ei muuten käynyt pahemmin!

Poika on ehtinyt olla koulussa kaksi päivää, ja sai jo kutsun yhden luokkalaisensa synttäreille lauantaiksi. Nuoremmalla pojalla ei ole vaikeuksia saada kavereita, isommalla sen sijaan on sillä saralla vähän vaikeampaa. Oli koko kevään kahden aika ilkeän pojan hampaissa, ja toivon että nyt menisi paremmin kun koulukin vaihtui... vielä ei ole ollut ongelmia, eilen oli pari tyttöä jopa pyytänyt poikaa välkällä pelaamaan korista. Eskaritytöllä ei kaveriongelmia ole, eilen tosin oli joku poika repinyt hihasta ja näyttänyt kieltä, mutta tyttö on kahden isoveljen käsittelyssä kasvaneena niin kovapintainen, että ei tuollaisesta hätkähdä.

Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Tokaluokkalainen ainakin menee taidenäyttelyyn luokkansa kanssa. Minä häivyn tästä aamukahvin keittoon, aamupäivällä menen fysioterapiaan ja otan nuorimmaisen mukaan. Täytyy pakata reppuun iso kasa leluja ja kirjoja, että saa hänen aikansa kulumaan...