Eilinen suruliputus aiheutti perheen pienimmissä pienoisen kysymysryöpyn, mutta selvisin siitä mielestäni kunnialla. Koulussakin Kauhajoen tapahtumia oli käsitelty, tokaluokkalaisille oli opettaja jotakin kertonut ja vitosluokkalaisen opettaja oli polttanut kynttilää tunnilla.

Paluu normaaliin arkeen on alkanut - rutiineja, normaalia elämää, tästä se lähtee. Tänään isoimmalla on matikankoe, eskarilainen menee päiväkodin kanssa urheiluhallille. Minulla on tänään eskarilaisen vanhempainvartti iltapäivällä, illalla taas soittokuntaan ja lapset 4H-kerhoon. Tai eihän tuo pienimmäinen sinne kerhoon pääse ja on tietysti katkera.

Eilinen oli aika kiva. Menin etanoineni fysioterapiaan (fysioterapeutti harkitsee etanan ottoa, ja pyysi minua tuomaan elukat näytille). Etanat näyttivät parhaat temppunsa - mulkoilivat, liikkuivat hitaasti ympäriinsä, mussuttivat kurkkua - mutta fysioterapeutti taisi kuitenkin säikähtää etanoiden kokoa tai jotain, eikä ehkä haluakaan moista eläintä nurkkiinsa hiihtelemään. Hän on selvästi perinteisempien lemmikkien ystävä... En ihmettele, aika harva tykkää etanoista niin vilpittömästi kuin meidän omituinen perheemme. Maanantaina vien etanaarion ala-asteelle, vitoset tutustuvat kotilohemmojen elämään biologiantunnilla.

Pienimmäisellä oli eilen kerho - ja minulle tarjoutui harvinainen tilaisuus tirkistellä paidattomia miehiä. Tapoin kerholaisen kanssa aikaa kerhon leikkikentällä, ja tien toisella puolella postin talossa teki joukko miehiä kattoremppaa. Oli lämmintä, ja ukot olivat heittäneet paidat pois. Jee! No okei, en ollut ainoa kyttääjä, oli siinä muitakin perheenäitejä *seli seli*.

Eilen oli myös tokaluokkalaisen kässäkoulu, kutovat mattoa. Poika kyseli, voisiko hän mennä kutomaan mattoaan maanantaina koulun jälkeen - no mikä ettei. Poika oli hirmu hyvällä tuulella käsityökoulun jälkeen, kuten aina, ja ryntäsi kotiin päästyään heti soittamaan rumpuja. Alakertaan asti kuului, kuinka poika lauloi soittaessaan... Illalla tuli minulla vielä soitto-oppilas, se yläasteikäinen. Hän edistyy isoin harppauksin, ja se on molemmille tosi palkitsevaa.

Nyt menen suorittamaan aamurituaalini, eli istun keittiönpöydässä kahvimuki naaman edessä ja tuijotan pihalle... Hyvää ja rauhallista loppuviikkoa kaikille, pitäkää huolta rakkaistanne ja itsestänne.