Nyt ottaa koville. Sunnuntai otettiin tosiaan rennosti, mutta jo eilen alkoi arki läimiä avokämmenellä... Eskarilaisen reissuvihossa oli joku aika sitten varoituslappu paikkakunnalla liikkuvista kihomadoista (muotoilinpa lauseen hassusti, ihan kuin ne madot olisivat jollain Toyota Corollalla liikenteessä vaanimassa pahaa-aavistamattomia uhreja). Jep, arvasitte oikein - nyt niitä on meilläkin. Voiko viikon enää mahtavammin alkaa! Koko kööri on nyt madotettu, ja eilisen päivän pyykkäsinluuttusinhinkkasin, raadoin siis aamusta iltaan matosavotassa. Ja sama tahti jatkuu tänään, piti vaan ensin tulla tänne ruikuttamaan ja sääliä kerjäämään.

Eikä tässä vielä kaikki. Aamulla huomasin, että kissa on ilmeisesti käynyt lirauttamassa esikoisen reppuun ja siinä olevan fysiikankirjan ja -vihon päälle. Kirja on nyt kuivumassa (ja toivon tosiaan että siitä ei tule kovin pahan näköistä tai hajuista), onneksi kyseessä oli työkirja eikä sellainen kymmenen vuotta oppilaalta seuraavalle kiertävä lukukirja, jollaisia meidän paikkakunnan koulussa käytetään. Perhanan elukka! Se on ollut jo ainakin viikon verran tosi siivosti, ja juuri kun annoin itseni tuudittautua siihen että siitä on vihdoin tullut sisäsiisti se tekee tuollaisen tempun. Hiekkalaatikon kunnosta moiset tempaukset eivät voi johtua, siivoan laatikkoa monta kertaa päivässä - se on siistimpi kuin moni muu paikka tässä huushollissa. Tuolla se konna nyt torkkuu säkkituolissa laupiaan näköisenä, sädekehä vain puuttuu pään päältä.

Ei tämä valittamalla parane mutta sainpa purettua. Nyt sumpille ja sitten hinkkaamaan tolulla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia pintoja... Parempaa päivää teille muille.