Eilisilta oli ihana! Pääsin pitkän tauon jälkeen taas soittokunnan harjoituksiin, ja vasta siellä soittajaukkeleiden (ja parin naisen ja kolmen teinin) seassa tajusin miten paljon olen harjoituksia kaivannut. Mahtava harrastus! Minut otettiin lämpimästi vastaan eli selkääntaputtajia ja kättelijöitä ja halaajia riitti, ihan kuin olisi palannut kotiin. Olkapää kesti hyvin parituntisen treenin. Meidän orkka on Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita soittokuntia, ensi vuonna tulee täyteen sata vuotta vavahduttavaa säveltaidetta... Ja me kuulostetaan hyvältä! On hienoa kun kaikki menee nappiin, jokainen hoitaa osuutensa ja kokonaisuus on miellyttävää kuunneltavaa. No myönnetään, joskus me myös kuulostetaan helkkarin pahalta, aina ei voi onnistua... Oli miten oli, istuin koko eilisillan eturivissä muiden puupuhaltajien seassa sellainen idioottimainen korvasta korvaan -virne naamallani, oli niin mukavaa. Harjoitusten jälkeen mentiin huoltsikalle juomaan perinteiset kaudenaloittajaiskahvit, minä kylläkin hörpin rooibos-teetä.

Onpas kiva kun on perjantai. Ja kaksi aamua lomaan! Can´t wait...