...ja tällä kertaa on kyse kissasta, ei pojasta. Havahduin nimittäin huomaamaan, että miukuvasta pehmoisesta pennusta on varttunut vanttera kolli, ikääkin on jo yli puoli vuotta. Tänään soitan eläinlääkärille palliaiheisen puhelun, olisi suotavaa että operaatio tehtäisiin ennen kuin lemmenkipeä kissa päättää lähteä oman tontin ulkopuolelle etsimään morsianta itselleen.

Viikonloppu meni rauhallisesti. Tyttö oli tykännyt hurjasti yöeskarista; olivat tanssineet ja askarrelleet ja pulikoineet uima-altaassa ja vaikka mitä, mies kävi lauantaiaamuna hakemassa tytön nuutuneiden eskaritätien huomasta. Tai eivät ne kuulemma niin kovin nuutuneita olleet.

Tenavat olivat viikonloppuna paljon ulkona. Piha on jo aika hyvin sulanut, pääsivät siis pyöräilemään ja skeittaamaan. Löysivät meidän metsästä kuolleen oravan, joka oli ripustettu kuusen oksaan. Aika karmiva, hakivat minutkin katsomaan. Sillä oli iso puremajälki mahassa. Mikähän sen kimppuun oli käynyt? Olen jostain lukenut, että ilvekset ripustavat saaliinsa puunoksalle, mutta tuskin sentään oravia - nehän ovat ilvekselle pelkkä suupala. Outoa.

Töissä on ollut joutuisaa. Ja tuulista! On saanut väistellä kaatuilevia liikennemerkkejä ja lentäviä kynnysmattoja, kaikenlaisesta pienemmästä sälästä nyt puhumattakaan. Näin muuten lauantaina västäräkin! Se pomppi apean näköisenä lumikasassa.

Jaha, kello on yhdeksän eli jokohan se elukkatohtori olisi tavoitettavissa... Hyvää viikkoa kaikille kamuille! Ja huomio Pirrelö, luen usein blogiasi ja yritän sinnikkäästi kommentoida, mutta se ei päästä minua jostain syystä läpi. Hyviä kirjoituksia sinulla kyllä on, niitä olisi hauska päästä kommentoimaan... mutta koska se ei onnistu, niin ihan tiedoksesi: olen hengessä mukana!