Aloitan näköjään tätä nykyä päiväni blogin päivittämisellä, vaikka minulle ei mitään ihmeellistä kuuluisikaan. Eilisestä: yllättävän rasittava päivä, jatkuvaa ravaamista. Aamulla tyttöjen kanssa parturiin (ja kyllä ne nyt näyttävätkin söpöiltä!). Pikaisesti kotiin syömään, tytöt kaverille ja itse kuluttamaan parturintuolia pariksi tunniksi. Olen tosi tyytyväinen uuteen päähäni! Hiuksia lyhennettiin roimasti ja ne värjättiin tosi tummiksi, melkein mustiksi. Jossain vaiheessa meinasi loppua usko, kun katsoin tukka märkänä peiliin ja takaisin katsoi Severus Kalkaros. Ja seuraavalla kerralla peiliin vilkaistessani näytin ihan keski-ikäiseltä saatananpalvojalta... mutta lopputulos on mielestäni hieno, vain yksi lapsista pillahti itkuun minut nähdessään. Olen entinen eloveenatyttö, minulla oli pitkään melkein polvitaipeisiin ulottuva vaalea tukka, oikein kaunis, juuri sellainen joka sai mummot ja vaarit huokailemaan ihastuksesta ja muistelemaan nuoruuttaan. Nelisen vuotta sitten kyllästyin tukkaan totaalisesti ja aloin lyhentää ja värjätä sitä asteittain, ja nyt ollaan siis menossa punaisella murretussa tummassa vähän korvien alle ulottuvassa mallissa. Voi että kun tää on HYVÄ!

Eilen olin vielä illalla parturin jälkeen yhdessä kokouksessa, suunnittelemassa perinneiltamia. Minulla on siellä ihan roolikin, esitän yhdessä kuvaelmassa paikallisen viime vuosisadan alussa eläneen kansansoittajan vaimoa. Onneksi tän mun mustan tukkapehkon saa huivin alle piiloon... Tytöt olivat mukana palaverissa ja käyttäytyivät oikein nätisti, varsinkin kun olin ottanut mukaan värityskirjoja jne. Huoh, tänäänkin saa kyllä rampata ihan riittävästi, äsken vein esikoisen kylälle ja illalla on vielä näytelmäharjoitus pienellä porukalla, kolmen hengen ja ohjaajan voimin. Eli missähän vaiheessa aion siivota? Nyt kai sitten, eli persus irti penkistä ja hommiin. Tiistain jatkoa kaikille!