En ole ehtinyt pariin päivään istua koneella, mutta kun äsken avasin blogini siellä odotti minua mieluinen yllätys. Ihanainen blogiserkkuni Susikairan Akka oli muistanut minua sellaisella enkeliprenikalla. Kiitos tuhannesti ja sama kunniamaininta sinullekin, S.A.! Päiväni on täydellinen vasta kun saan lukea raportteja Susikairan porukan koheltamisesta ja kummista sattumuksista. Minun pitäisi tietysti nyt linkittää se palkinto tähän jne, mutta yllätys, en osaa... Täytyy pyytää ukkoa auttamaan. Sitten jakelen tunnustusta etiäppäinkin.

Ulkona sataa ja myrskyää, mahtava keli! Tykkään syysmyrskyistä. Onneksi minulle osui vapaa viikonloppu, tuuli olisi varmaan repinyt lehdet käsistä, jos olisin epäonnekseni ollut hommissa. No, huomenna taas töihin, eikä ensi viikolla ole yhtään vapaapäivää. Kyynel.

Loppuviikko on ollut lievää matalalentoa. Torstaina olin soittokunnan harjoituksissa - ja siellä sain lahjan meidän kolmoshuilistilta! Hän toivotti hyvää halloweenia, ja ojensi minulle komian Harry Potter ja kuoleman varjelukset -mainospaidan. Älyttömän hieno! Pidän sitä nytkin.

Perjantaina alkoivat Halloween-juhlaviikot, kun pidettiin perinteiset perhehalloweenit ystäväperheen kanssa. Syötiin hyvin, tyttöporukka leikki keskenään dinosauruksilla ja poikalauma pelasi pleikkaa ja juoksi ulkona pimeässä rinkiä taskulamppujen kanssa, ja lopuksi tietysti ongittiin. Kiitos ystäväperheen äidille upeasta kurpitsakakusta, se oli maukas ja näyttävä! Oot kyllä aika mestari!

Lauantaipäivä meni melko pitkälle naapurikunnassa, oli sen meidän soittokuntalaisen hautajaiset. Oli aivan kauhean surullista. Soitettiin kirkossa, haudalla ja vielä muistotilaisuudessakin, soitot menivät hyvin. Oli kovin liikuttavaa, kun muistotilaisuudessa istuttiin muodostelmassa, ja siihen kohtaan, missä tämä soittaja eläessään aina istui, oli laitettu tyhjä tuoli ja siihen hänen nuottikansionsa... Arvatkaa itkettikö. On muuten jotenkin lohdullista ajatella, että sitten kun kuolen, soittokunta tulee hautajaisiini soittamaan.

Loppupäivä sujui hauskemmissa merkeissä, kun mentiin koko perhe katsomaan Wall-E -elokuva ja sen jälkeen mummolaan kyläilemään, sinne oli tullut miehen sisko tyttärineen ja toisen tyttären pikkuinen poikakin oli tietysti mukana. Kivaa oli!

Ja tänään on vuorossa Halloween-bileet eskarilaisen kavereille. Huu! Kolmen tunnin päästä täällä on kymmenkunta kikattavaa pikkutyttöä... Ohjelmassa on kummitusrata by meidän pojat (täytyy nyt iskostaa niiden päihin etteivät tee liian pelottavaa rataa, ei varmaan ole tarkoitus traumatisoida vieraita), värittämistä ja halloweenaiheisten kynsitatuointien tekoa. Ja herkkuja! Nyt pitääkin pitemmittä puheitta lopettaa ja ruveta etsimään Halloween-värityskuvia netistä... Pitäkäähän peukkuja että kaikki menee hyvin!