Oli ihana reissu! Eilen siis matkattiin Mikkeliin esiintymään veteraaneille ja vitsit kun kuulostettiin hyvältä! Pienimuotoinen isänpäiväkonserttimme meni ihan nappiin. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että meillä oli mukana kaksi ammattisoittajaa... soitettiin muutama marssi sun muuta ja Toivo Kärki -sikermä, joka on yleensä raskas ja rasittava soitettava mutta joka sekin kuulosti niin maan perusteellisen hyvältä. Ennen keikkaa harjoiteltiin ensi kevään 100-vuotiskonsertissa esitettävää kappaletta, kun oltiin sen solisti (toinen niistä ammattilaisista) saatu paikalle. Googlettakaas piruuttaan Highland Cathedral -kappale, eikö olekin ihana? Sitä soittaessa tulee ihan sellainen Oxford-Cambridge-Brideshead Revisited-OoOlenEnglantilaisessaElokuvassa -olo. Kerrassaan hieno biisi.

Matkatkin sinne ja takaisin menivät hirmu nopeasti ja hauskasti, kun meitä oli auton takapenkillä kaksi huilistirouvaa ja yksi yläasteikäinen fonityttö (heh, siis ei ponityttö vaan fonityttö), juteltavaa olisi riittänyt pidemmällekin matkalle... Esiintymisreissut ovat kyllä kivoja.

Aamulla menin taas pirteänä töihin kolmen pintaan. Oli kylmä, vieläkin palelee. En nähnyt ristinsieluakaan, paitsi raidallisen kissan joka nakersi hiirtä ojanpenkalla ja vilkaisi minua ilmeettömästi kun viiletin ohi lehtinippuineni.

Tänään ohjelmassa ainakin isänpäivälahjan osto, soitto-oppilaan opetusta ja jos vaikka pyöräyttäisi pellillisen joulutorttuja. Ja kiskoisi imuriin ne muotovaliovillakoirat, jotka majailevat meidän nurkissa ja sänkyjen alla. Perjantaita!