No nyt kyllä väsyttää. Töissä oli aika työlästä, koska lunta on taas vaihteeksi paljon - sitä tuli eilisen päivän, illalla ja vielä yölläkin, ja lumisade jatkuu edelleen. Täytyy alkaa valmistautua henkisesti huomista työaamua varten, huomisesta tulee ihan tappokauhea - on aika peittojakelun. Asiasta autuaan tietämättömille tiedoksi: peittojakelu tarkoittaa sitä, että yhtä tiettyä lehteä jaetaan tiettynä päivänä joka talouteen. Niitä lehtiä on siis paljon! Auto on niin täynnä, että hyvä kun sekaan mahtuu. Saa nähdä moneltako saan urakan valmiiksi... Voi mennä pitkäänkin.

Eilen olin ylpeä tokaluokkalaisesta. Hänet ja luokka- ja partiokaverinsa (joka on myös parhaan kamuni poika, terkkuja vaan Kassaneidille!) oli värvätty sotainvalidien pikkujouluihin aputontuiksi, ja hyvin oli mennyt. Menin hakemaan poikaa sovittuun aikaan, mutta siellä oli vielä ohjelma eli arpajaispalkintojen arvonta kesken, ja pääsin hetkeksi seuraamaan sivusta poikien toimia. Kumpikin poika oli niin ilo silmälle ettei ole tosikaan! Iloisia, kohteliaita, ripeitä, ja vieläpä oikein hauskan näköisiä siisteissä vaatteissa, partiohuivi kaulassa ja tonttulakki päässä. Pikkujouluväki oli mielissään, ja niin taisivat olla aputontutkin - poika sai palkaksi karkkipussin ja oli tohkeissaan, sanoi menevänsä ensi vuonnakin jos pyydetään. Kyselin kotimatkalla mikä oli ollut hommassa parasta. Ylevä vastaus kuului näin: "Kun sai antaa hyvän mielen vanhuksille ja naurattaa niitä.". Naurattaa? No ok.

Tänään on vitosluokkalaisella pitkästä aikaa matinea. Jännittävää! Mies menee yleisöksi, minä jään kotiin hermoilemaan (ja kyykyttämään omaa soitto-oppilastani - no älkää nyt uskoko, en minä ketään kyykytä). Aargh, ensi viikolla on eskarin ja koulun joulujuhlat, arvatkaa kuka itkee niissä silmät päästään...

Nyt valun aamukahville, näkemiin vaan. Kirjoitinko muuten tosiaan edelliseen postaukseen "suljettu lappuäänestys"? Piti tietysti olla lippuäänestys...