Miten voikin väsyttää näin älyttömästi? Liukastelin aamulla jakelupiirini läpi (kylmää oli!) tulin kotiin, nukuin hyvän aikaa kissa kaulan päällä ja kun heräsin olin ihan piipussa. Jotenkin tämä päivä pitäisi riuhtaista käyntiin... Auttaisikohan kahvi? Pullaakin meinasin tänään vääntää pari pellillistä. Kun nyt vaan saan ensin aikaiseksi.

Kissa on kyllä aika kiva - kun tulen töistä ja oikaisen sänkyyn se kömpii kaulalleni poikittain ja alkaa kehrätä. Se on lämmin ja karvainen ja pehmoinen ja hyrisevä, toivottavasti se on hyödyllistä luomuhierontaa kilpirauhaselleni... Nyt kissa pelaa pehmojalkapalloa nelivuotiaan kanssa, tyttö nauraa kippurassa kun kissa hyökkäilee tohkeissaan itseään isomman pallon kimppuun ja heittää voltteja ilmassa.

Eilen Maple Joe -kerho kokoontui, kun leivoin pannaria. Ja sitten lähdin soittokuntaan ja sillä aikaa mokoma heinäsirkkalauma tuhosi koko pellillisen - omaa tyhmyyttänihän se oli kun en älynnyt piilottaa itselleni palasta esim. mikron taakse (josta kissa olisi todennäköisesti kaivanut sen esiin ja syönyt). Sain muuten monta innostunutta kommenttia kirjoitukseeni, joka sivusi vaahterasiirappimiestä, moni muukin on langennut hänen pauloihinsa - Susikairan emäntä julkaisi Joesta ihan kuvankin blogissaan. Kiitettävää omistautumista asiaan! Pitäisikö meidän perustaa oikein Maple Joe Fan Club? Tapaamisiin laitettaisiin aina ruutupaidat ja lippahatut... Tekoparran käyttö olisi myös sallittua, jopa suotavaa.

Okei, okei, nyt riittää jorinat. Hilaan luisen lehdenjakajanpyllyni penkistä ja lähden tekemään jotain hyödyllistä. Uskoitteko? En minäkään. Viikonloppua!