...mihin tämä(kin) kuukausi oikein vilahti, toukokuun viimeistä viedään jo! Silloin ennen vanhaan, kun meikäläinenkin vielä pitkospuita pitkin kouluun kulki ja läksyjään päreen valossa luki (no älkää nyt uskoko), koulu otti ja loppui aina 31.5. Parijonossa lampsittiin kirkkoon suvivirttä veisaamaan ja sitten takaisin kouluun, jossa käytiin aakkosjärjestyksessä pokkaamassa ja niiaamassa opettajalta tokarit. Toista se on maailman meno nykyään - lauantaina loppuu koulu, tämän viikon istuvat koulukkaat vielä pulpeteissaan. Paitsi etteivät istu - ohjelmassa on hengailua ja ajantappoa, jalka- ja pesäpallopelejä ja luontoretkiä ja sen sellaista. Ihan kiva viikko varmaan, läksyjäkään ei enää tule. Kyllä nuo mukulat lomaa jo kovasti odottavat! Ymmärtäähän sen.

Aikaa on vierähtänyt viimeisestä blogimerkinnästä, ja mitäs olenkaan saanut aikaiseksi... hetki. Joo, käynyt kunnan 150-vuotisjuhlanäytelmän treeneissä ja meidän harrastajateatterin harjoituksissa myös, taitaa mennä näyttelemiseksi koko kesä. Ja sekös minulle passaa! Tykkään. Käyttänyt kuusivuotiasta neuvolassa - pelkäsi rokotusta (sen jälkeen kävimmekin sitten pirtelöllä, kun antoi pelosta huolimatta hienosti pistää) ja pärjäsi älyttömän hyvin tehtävissä. Käynyt tyttöjen kanssa kotipuolessa kummityttöä juhlimassa - valmistui lähihoitajaksi. Oli mahtavan mukavat juhlat! Ja mitäs vielä... väsännyt työllä ja tuskalla ja anopin avustuksella kasvimaan (porkkanaa-hernettä-kehäkukkaa-auringonkukkaa ja kolme riviä perunaa), saunonut pihasaunassa harva se ilta, bongaillut töissä kissoja ja jäniksiä ja siivonnut kaappeja. Äsken kävin nuorimmaisen kanssa kirjastolla purkamassa sen kotiseutuyhdistyksen pikkunäyttelyn, joka kuukausi sitten kovalla vaivalla pystytettiin - rakennettiin sitä silloin kolmatta tuntia, ja purettiin se vartissa. Heh.

Siinä kai ne tärkeimmät. Hiljaista on, kuten huomaatte... Tasaista arkea. Onneksi! Voikaa hyvin, palailen.