Ei ole tullut kirjoiteltua muutamaan päivään, olin vähän alamaissa kun oli pientä erimielisyyttä miehen kanssa... Such is life. Mutta nyt on ihan hyvä mieli, varmaan osuutta on silläkin että meille tuli äsken mansikkakuljetus, ostettiin kymmenen kiloa upeita, pulleita mansikoita yhdeltä tutulta. Viisikymppiä ei ollut moisesta lystistä paha hinta. Tenavat kärttävät mansikkakakkua, mutta siirrän sen leipomisen suoraan miehelle. Olen hyvä ja uuttera leipuri, mutta täytekakuissa epäonnistun aina - ne näyttävät lähinnä kengänpohjilta, en tajua miksi, vaikka seuraan aina ohjeita jne.

Viime viikolla täällä muutettiin huonejärjestystä. Pojat saivat kumpikin oman huoneen, ja mies ja minä muutimme talon alimpaan kerrokseen (meillä on rintamamiesmallin talo, jossa on tavallaan kolme kerrosta, ja nyt yläkerta on lasten hallussa). Pojat alkoivat tietysti intoilla omiin huoneisiin sijoitettavista telkkareista ja tietsikoista, mutta ne jäivät haaveeksi - meillä em. vimpaimet pidetään yhteisissä tiloissa.

Mitäs vielä... olin keskiviikkona parhaan kaverini ja meidän isomman pojan kanssa kaupungissa katsomassa Indiana Jonesia, ja oli tosi kiva reissu! Elokuva oli hyvä, olen vanha Indy-fani. Töissä on mennyt mukavasti, olen saanut jaettua lehdet ajallaan ja iloinnut valoisista öistä. Erityisen ihana aika on kello 6 aamulla, kun lähden ajamaan kotiin päin ja näen miten kylä herää uuteen päivään - näen aina ne samat tyypit: aamukävelyllä olevat vanhukset, koirankusettajat, torikahvion pitäjän pystyttämässä kahvitelttaa, lihavan kissan lönkyttämässä kotiin päin hiiri suussa. Ja kaikki ne ihmiset jotka kiiruhtavat töihin, kun oma työpäiväni on jo pulkassa.

Ja ensi-ilta on sunnuntaina, jännittää. Hyvällä tavalla.