...oli meinaan kova työpäivä. Eikun -aamu. Tai siis -yö, kun kerran töihin lähdin siinä kolmen pintaan. Vettä tuli kuin saavista, mikä vähän latisti juhlallista työhönpaluutunnelmaa, mutta aika pian sää siitä selkeni, ja oli ihan miellyttävä ilma ravata lehtinippujen kanssa ees taas. Etelän suunnasta tulevat lehdet olivat harmittavasti myöhässä, joten pääsin kierrokselle n. 45 minuuttia jäljessä, ja se on paljon se, mulla on meinaan minuuttiaikataulu jos aion saada lehdet jaettua tilaajille määräaikaan eli kuuteen mennessä. Olin valmis siinä puoli seitsemän pintaan, ei paha, ottaen huomioon että olen melkein puoli vuotta maannut kotona persaus homeessa (olen sohvaperuna, en liiku kuin rahasta) ja kuntoni on siis aika huono. Tätä työtä tehdessä kunto kohoaa ihan huomaamatta, reitilläni on 14 kerrostaloa, ja koska täällä maalla ei ole hisseistä kuultukaan, saan juosta lehtinivaskoineni suunnilleen joka rapussa ylimpään kerrokseen asti. Tänään viimeisen talon B-rapussa alkoi puhti loppua, mutta katotaas parin kuukauden päästä, silloin juoksen taas rapuissa kuin orava... Oli kiva tulla rauhalliseen kotiin, jossa kaikki vielä nukkuivat, lukea lehteä ja keitellä kahvia. Aamun paras hetki.

Eilen pikku leiriläinen palasi kotiin pirteänä ja tyytyväisenä. Oli ollut kivaa, jostain puskasta oli löytynyt linnunmuna tai siis sen kuori, ja joku pikkulintu oli pesinyt leirikirkon katonrajassa. Ruoka oli ollut hyvää ja olipa sisaruksille kerrottavana yksi kauhujuttukin, pari tyttöä olivat juostessaan törmänneet, ja toisen nenästä "tuli ihan hirveesti verta!!". Illalla käytiin katsomassa isompaa leiriläistä ja oli tosi hauskaa, poika on saanut kavereita ja leirillä vallitsee hyvä henki, ja meille esiteltiin antaumuksella paikkoja. Leikittiin pihalla, paistettiin makkaraa ja syötiin mokkapaloja, ja meidän nuorempi poika sai kokeilla rumpujensoittoa, josta pääsikin jyvälle melkein heti. Huomenna leiriläinen palaa kotiin monta kokemusta rikkaampana. On kyllä jo poikaa ikävä!

Tänään illalla näytelmäharjoituksiin, ensi-iltaan on - hetki - kolme ja puoli viikkoa aikaa. Huu...