Töissä siis. Koska eilinen aamu oli niin vaivaton, niin tietysti tämä aamu oli ihan peräseinästä. Joku oikullinen lehdenjaon jumala on säätänyt, että helppoa työvuoroa seuraa aina pari hankalaa - tänäänkin lehdet olivat myöhässä ja lisäksi jaettiin jotain Tarmo-lähikauppamainoksia - ei tuntunut kovin mielekkäältä jakaa niitä keskustassa, kun lähin Tarmo sijaitsee 20 kilometrin päässä... No, siitähän minulle maksetaan. Mutta tänään siis meni myöhään, ja se aina ärsyttää.

Lauantait ovat kautta linjan karseita työpäiviä. Siis ihan tosi: lauantai on vaakasuoraan satavaa räntää, äkäisiä tilaajia, arvaamattomia humalaisia, oksennusta rappukäytävässä. Ja vastapainoksi maanantait ovat aina, AINA, auringonpaistetta ja linnunlaulua, siilejä ja oravanpoikasia, hymyileviä mummoja ojentamassa pussillista vastapaistettuja munkkeja. Se lehdenjaon jumala taas... jos hyvää päivää seuraa huono, niin onneksi on kuitenkin olemassa maanantai, jolloin työ tuntuu ihan huvilta.

Eilen sain hoidettua monta asiaa. Hain apteekista verenpainelääkkeitä, kävin tilaamassa silmälääkärin esikoiselle ja itselleni, vein pari kirjastonkirjaa, ostin uudelle kummitytölle lahjan ja palloilin vielä kirjakaupassakin. Illalla meille tuli ystäviä, joilla on mökki täällä lähellä - ollaan heidän poikiensa kummeja ja he vastavuoroisesti meidän pienimmäisen kummeja. Tavataan lähinnä vain kesäisin, koska he asuvat ikävä kyllä kaukana... Leivottiin porukalla korvapuusteja, tuli hyviä! Ystävät lähtevät huomenna takaisin kotiin, ikävä tulee :( . Kummipojat ovat niin söpöjä ettei ole tosikaan, olisi ihana nähdä heitä useammin. Onneksi mökillä ollessaan käyvät meillä aika usein.

Mies lähti äsken viemään vanhempiaan joihinkin sukujuhliin, lapsilla on meneillään lauantairituaalinsa eli karkkipäiväkarkkien ahminta. Taidan tästä livahtaa vattupuskaan, joten näkemiin vaan, murut!