Ihana joulu takana. Syötiin, löhöttiin, katsottiin telkkaria, kuunneltiin joulumusiikkia, oltiin yhdessä. Aatto sujui perinteiseen malliin, ja kun lapset olivat saaneet lahjansa ja kadonneet yläkertaan niillä leikkimään minä käperryin sohvannurkkaan mieheltä lahjaksi saamani villashaali harteilla lukemaan uutta Åsa Larssonia ja syömään suklaata... jossain vaiheessa otin siinä autuaat pikku nokosetkin, kun kissa kömpi kainaloon kehräämään.

Tosiaan, lahjat. Lapset saivat kymmenkunta lahjaa kukin, ei siis ihan järjettömiä määriä, ja olivat tyytyväisiä: pojat saivat isot legopakkaukset (Star Warsia ja Indiana Jonesia), pienempi tyttö sellaisen iiihanan (mielestäni aika ärsyttävän mutta ei kerrota sitä tytölle) puhuvan ja konttaavan pikkuponin ja isompi tyttö Littlest Pet Shop -kamaa. Kaikki saivat myös suklaata, lukemista, sukkia/ yöpukuja jne. Itsekin olin ollut ilmeisen kiltti koko vuoden, sillä sain monta lahjaa - parhaalta kaveriltani kaksi uskomattoman ihanaa yönsinistä Arabian Taika-astiaston kulhoa, nuoremmalta pojalta hänen itsensä nakutteleman puunpätkästä tehdyn tuhatjalkaisen, ja toiselta siskoltani lahjan jolle nauroin hervottomasti, kun se oli niin älytön: pullo muscat-viiniä ja t-paita, jossa lukee "Voi ristus notta moon pöhönäs". Hirveydessään hauska! Ei sitä oikein voi anoppilaan sukupäivällisille laittaa, mutta työpaitana se on ihan hyvä. Tai yöpaitana.

Niin, ja Joulumuorin lahjavaihdon paketinkin tietysti aukaisin - kiitos, Äippä, nappi lahja! Paketista paljastui jouluinen suklaalevy, pikku joulutonttuja, varmastikin Äipän itsensä tekemä joulupukkikoriste (hieno!) ja sokerina pohjalla pieni keraaminen kissa tonttulakki päässä. Kiva lahja! Tykkäsin kovasti.

Eilen mentiin anoppilaan joululounaalle, siellä oli väkeä enemmänkin koolla, ja oli oikein rattoisaa. Lasten kanssa olen täällä kotona koonnut palapelejä, lukenut lahjaksi saatuja kirjoja ja lehtiä ja perehtynyt uusien legokyhäelmien saloihin... Ja kissaa olen silitellyt joka välissä, se on nukkuessaan pieni enkeli ja hereillä ollessaan varsinainen pikkupiru, joka paikkaan se ehtii. Kun tänä aamuna tulin töistä lehtiä ja rakettimainoksia jakamasta oikaisin petilleni ja yhtäkkiä kissa loikkasi lattialta päälleni ja alkoi nuolla naamaani - olin ihan toimintakyvytön naurusta kun se kutitti minua niin hillittömästi. Mieskin havahtui että mitä siinä hekotat, nauroin siis ihan hysteerisesti kissahirviön käsittelyssä. Päivä ei siis alkanut ollenkaan huonosti kun sain nauraa itku silmässä jo puoli seitsemältä aamulla... :)

Mutta nyt aamukahville! Nähdään!